Hierro kertoo ha­joa­vas­ta mie­les­tä

Espanjasta on viime vuosina putkahdellut kelpo tahtiin kunnianhimoisia ohjaajia, jotka tekevät laadukkaita psykologisia trillereitä tai kauhuelokuvia.

Espanjasta on viime vuosina putkahdellut kelpo tahtiin kunnianhimoisia ohjaajia, jotka tekevät laadukkaita psykologisia trillereitä tai kauhuelokuvia.

Tähän jatkumoon on helppo sijoittaa myös Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla syksyllä vieraillut Gabe Ibanez, jonka esikoisohjaus Hierro saa ensi-iltansa Suomessa joulupäivänä.

Ibanez ei mukisematta tunnustaudu saman genren edustajaksi, mutta hän myöntää Alejandro Amenabarin menestyselokuvien (mm. Avaa silmäsi, The Others, Meri sisälläni) auranneen latua hänellekin.

"Amenabarin perässä monet nuoret ohjaajat innostuivat hänen lähestymistavastaan. Elokuvat menestyivät hyvin myös kaupallisesti, joten sellaisia oli helpompi päästä tekemään", Ibanez sanoo STT:lle.

"Lisäksi Espanjassa kotimaiseen elokuvaan ei suhtauduta samalla tavalla protektionistisesti kuin Ranskassa, vaan ulkomaisia vaikutteita otetaan avoimesti vastaan. Esimerkiksi kauhuelokuvia tekemällä ei Espanjassa leimaudu samalla tapaa."

Nainen ja saari

Hierro kertoo Mariasta (Elena Anaya), jonka mieli järkkyy tämän lapsen katoamisen jälkeen. Anayan rooli elokuvassa on poikkeuksellisen hallitseva, sillä hän on mukana lähes jokaisessa elokuvan kuvassa.

"Se vaatii pääosan esittäjältä paljon. Hänen on oltava paitsi hyvä näyttelijä, myös visuaalisesti niin mielenkiintoinen, että katsoja ei kyllästy häneen."

Ibanezin mukana Helsingissä vierailleen Anayan mukaan rooli ei kuitenkaan ollut tavallista raskaampi, kun siihen oli asennoitunut oikein. Hieman kömpelöä vertausta käyttäen elokuvanteko on kuin tennisottelu, joka voi venyä viiteen erään.

"Lopulta elokuvan katsominen on aina rankempaa kuin näytteleminen", Anaya sanoo.

Anayan jälkeen toiseksi suurin rooli on vulkaanisella Hierron saarella, jonka karu maisema tuo elokuvaan aivan oman visuaalisen elementtinsä.

Ibanezin mukaan elokuvaa alettiin tehdä saaren visuaalisuuden pohjalta.

"Hierron luonto on oikeastaan elokuvan toinen päähenkilö. Matkustimme ensin Hierrolle tutustumaan maisemiin ja saaren tunnelmaan. Sen jälkeen palasimme Madridiin työstämään käsikirjoitusta. Yleensä tämä tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä."

Musiikki korvaa dialogia

Luonnon lisäksi Hierroon luo tunnelmaa musiikki. Kun elokuvassa ei ole kovin paljon dialogia, sen vaikutus korostuu entisestään.

"Musiikilla on uskomaton voima välittää katsojalle tunteita, joita tämä ei pysty analysoimaan."

Ibanez halusi myös rikkoa nykyelokuvan tapaa, jossa musiikilla toistetaan samoja tunteita, joita tarina muutenkin välittää. Sen sijaan hän halusi musiikille erottuvamman ja ristiriitaakin luovan roolin.

Ennen Hierroa Ibanez ehti tehdä lyhytelokuvia ja mainoksia. Etenkään jälkimmäisiä Ibanez ei tunnu kauheasti arvostavan.

"Mainokset ovat usein aika tyhmiä. Niiden tekemisestä on kuitenkin se hyöty, että oppii sen kielen, jota elokuvissakin käytetään."

Ilmoita asiavirheestä