Lääkäriin on Suomessa vaikea päästä. Pohjois-Pohjanmaalla ja Oulussa se on erityisen vaikeaa.
Hoitotakuun mukaan hoitoon pitäisi päästä kolmen kuukauden sisällä. Alle 23-vuotiaille sallittu odotusaika on kaksi viikkoa.
Se ei nyt toteudu.
Tätä tosiasiaa ei kukaan pääse pakoon.
Aiheesta kantavat huolta Kalevan jututtamat nuoret aluevaltuutetut (22.6.2025).
Totuushan on se, että ei meillä täällä Pohteella asiat ole kovin hyvin, sanoo 19-vuotias Mimmi Jakola.
Hoitojonot ovat pitkät, lääkärit vaihtuvat. Muualla kuin Oulun alueella ei lähtökohtaisesti missään ole montaa työntekijää, terveydenhuolto siirtyy voimakkaasti digitaaliseksi.
Nuoret valtuutetut ovat yksimielisiä siitä, että hoitotakuun pitäisi toimia. Toimivia ratkaisukeinoja vain on vaikea löytää.
Miksi?
Yksittäisiä lääkäreitä on turha syyttää tilanteesta. Entäpä jos vika on Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä ja sen rahoitusmallissa? Siis siinä sotessa, jota monet hallitukset rakensivat Suomeen vuosikymmeniä.
Tätä mieltä on ainakin Kansaneläkelaitoksen tuore pääjohtaja Lasse Lehtonen. 16 miljardin etuuspottia vuosittain pyörittävän Kelan pääjohtaja tyrmää Kauppalehden haastattelussa Suomen terveydenhuollon järjestelmän.
”Terveydenhuoltomalli on satukertomus ja puhdasta suunnitelmataloutta”, Lehtonen lataa.
Perusterveydenhuollon tuottavuus on heikentynyt. Kaksikymmentä vuotta sitten lääkärinkäyntejä oli Suomessa kymmenen miljoonaa. Nyt niitä on neljä miljoonaa. Samanaikaisesti lääkäreiden määrä on lähes tuplaantunut.
Osa pudotuksesta johtuu etävastaanottojen lisääntymisestä.
”Palvelutehtävän sijaan terveyskeskuksiin on kehitetty palvelunestomuuri”, Lehtonen sanoo.
Terveyskeskuksissa lääkärille ei Suomessa voi varata suoraan aikaa. Järjestelmä toimii niin, että hoitaja arvioi ensin hoidon tarpeen. Hoito voi olla käynti sairaanhoitajalla.
Lehtosen mielestä soten nykyinen rahoitusmalli on pielessä. Se ei kannusta säästämään ja perustuu aivan liikaa yksikanavaiseen rahoitukseen, jossa valtio antaa rahat hyvinvointialueille.
”Tällainen valtio-ohjattu järjestelmä on aika puhdasta suunnitelmataloutta”, Lehtonen arvostelee.
Tukea ajatuksilleen Lehtonen hakee muista EU-maista. Missään muualla ei ole yksikanavaista rahoitusta terveydenhuollossa.
Monikanavaisessa mallissa palveluita rahoitetaan valtion hyvinvointialueille antaman rahan lisäksi asiakasmaksuilla, vakuutuksilla, Kela-korvauksilla ja työterveyshuollon kautta.
Sen puolesta puhuessaan Lehtonen puhuu myös uuden työnantajan puolesta. Monikanavaisessa mallissa Kelan rooli korostuisi.
Näin tehdään hallituksen uudessa kokeilussa, jossa yli 65-vuotiaat voivat käydä Kelan korvaamina yksityisellä lääkärille. Omavastuu on terveyskeskusmaksun suuruinen.
Tilastonumerot antavat tukea Lehtosen kritiikille. Terveysmenot asukasta kohden tai suhteessa bkt:hen ovat Suomessa kutakuinkin EU:n keskitasoa.
Hoitohenkilökuntaa Suomessa on selvästi enemmän kuin muissa Euroopan maissa. Tuhatta asukasta kohti Suomessa on hoitajia 14, Euroopan keskiarvo on kahdeksan.
Lääkärien määrä jää Suomessa alle EU:n keskitason. Lääkäreistä on siis aidosti pulaa, olipa järjestelmä mikä hyvänsä.
Ehkä Suomessa pitäisi aloittaa sote-järjestelmän rohkea remontti, vaikka edellisen tekemisen oli hyvin kivuliasta.
Työn voisi aloittaa tutustumalla maihin, joissa terveydenhuolto toimii. Sen jälkeen voisi ylpeydellä kopioida parhaat käytännöt Suomeen.
Lehtosen ratkaisu olisi eurooppalaistyylinen vakuutuskorvausjärjestelmä. Hoidosta vastaavat ammatinharjoittajalääkärit tai yritykset. Asiakkaat valitsevat, mistä hoidon hakevat. Sairasvakuutus kattaa pääosan kuluista.
Toimiihan se käytännössä, mutta toimiiko teoriassa, tuntuu epäilevä suomalainen ajattelu kulkevan.