Hernettä viljellään tänä vuonna Suomessa ennätysmäärä.
– Nyt kylvössä oleva noin 25 000 hehtaaria on enemmän kuin Suomessa koskaan aiemmin on tilastoitu, kertoo johtava asiantuntija Sari Peltonen ProAgriasta.
Tavanomainen herneen kylvöala on ollut viime vuosina 5 000–11 000 hehtaaria.
Herneen suosion nousun taustalla on rehuteollisuuden halu käyttää yhä enemmän kotimaista raaka-ainetta. Valtaosa Suomessa kasvussa olevasta herneestä menee rehuksi, jolloin herne korvaa osaltaan ulkomailta tulevan soijarouheen käytön.
Soijantuotannon tieltä Etelä-Amerikassa raivataan sademetsiä.
– Haluamme käyttää kotimaista valkuaisraaka-ainetta niin paljon kuin mahdollista. Siirrymme kokonaan soijattomaan rehuun myös sika- ja broileritiloilla parin vuoden kuluessa. Naudanlihan tuotantommehan on jo soijavapaata, kertoo Atrian tytäryhtiön A-Rehun hankintapäällikkö Taneli Marttila.
Toinen iso suomalainen lihatalo HKScan on kertonut hakevansa koko ajan korvaavia vaihtoehtoja soijalle.
Sekä Atria että HKScan käyttävät nyt sertifioitua soijaa, mikä tarkoittaa sitoutumista vähentämään soijantuotannon ympäristövaikutuksia tuottajamaissa.
Sateinen syksy vaarana
Sari Peltosen mukaan herneen viljelystä on huonoja muistoja vuosikymmenten takaa.
– Viljelyvarmuus oli heikkoa ja sadon onnistuminen niin ja näin.
Lajikekehitys on Peltosen mukaan parantanut herneen viljelyvarmuutta, mutta yhä sadon valmistumisen kanssa pitää Suomen leveysasteilla olla tarkkana, etenkin jos syksy on sateinen.
Herne on ilmastomielessä hyvä myös esimerkiksi siksi, että se sitoo typpeä.
Hernettä ja muita valkuaiskasveja voi kylvää samalle pellolle noin joka viides vuosi. Näin vältetään uhkaavat kasvitaudit.
– Vaikka nyt tehdään Suomen ennätys herneen viljelyssä, on siinä vielä kasvun varaakin. Kun Suomessa viljellään viljaa yhteensä noin miljoonalla peltohehtaarilla vuodessa, voi tuolla viiden vuoden kierrolla valkuaiskasveja olla maksimissaan noin 200 000 hehtaarilla, Peltonen toteaa.
Herneelle ja härkäpavulle maksetaan hieman rehuviljaa korkeampaa tukea.
Taneli Marttila povaa härkäpavulle lopullista läpimurtoa jo ensi vuonna, kun markkinoille on tulossa lajike, joka sopii myös broilerien ravinnoksi haitta-aineettomuuden vuoksi.
Öljykasveja piinaavat tuholaiset
Siinä missä herne ja härkäpapu ovat kasvattaneet suosiotaan, toisille valkuaisen lähteille eli öljykasveille rypsille ja rapsille on käynyt päinvastoin.
Tänä vuonna niitä kasvaa Suomen pelloilla vähiten 40 vuoteen. Öljykasveja piinaavat kirpat ja rapsikuoriaiset, jotka sananmukaisesti syövät sadon ennen aikojaan.
Ongelma on pahentunut viime vuosina, kun näitä tuhoja estänyt peittausaine poistettiin EU:n markkinoilta.
Sari Peltonen uskoo, että rypsin ja rapsin uusi tuleminen koetaan, kun tuholaiset voitetaan viljelyteknisillä ratkaisuilla ja luontaisilla vihollisilla.
Välttämätöntä eläimille
Tärkeimpiä tuotantoeläinten ravinnon lähteitä Suomessa ovat nurmet, viljat, rypsi, härkäpapu ja herne.
Rehujen valkuaislisä on välttämätön eläimen tasapainoisen ravitsemuksen kannalta. Kotimaisia valkuaista sisältäviä palkokasveja ovat herne, härkäpapu, rypsi ja rapsi.
Soijasta eroon pyrkivässä Suomessa sitä käytetään jo nyt merkittävästi vähemmän kuin lihantuotannossa muualla Euroopassa saati Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, joissa soija on rehun pääraaka-aine.
Ruokaan ja rehuksi
Rehuksi käytettävä herne eroaa ruokaherneestä koostumukseltaan. Ruokaherneen on kestettävä kuivatusta ja pysyttävä kokonaisena, kun taas rehuksi menevällä herneellä ei tällaisia vaatimuksia ole, sillä se käytetään murskattuna.
Hernelajikkeita on vihreitä ja keltaisia.