Heidi Mää­täl­lä on ko­to­naan Pa­te­nie­mes­sä on 15 kissaa, joista neljä on hänen omiaan ja loput Po­Po­Pe­tin pe­las­ta­mia eläimiä

Kaikki lähti villikissapopulaation loukuttamisesta viisi vuotta sitten.

Isossa talossa kissoilla on tilaa temmeltää. Heidi Määtän sylissä on vasta hoitoon emoineen ja sisaruksineen tullut pikku-Pepe.
Isossa talossa kissoilla on tilaa temmeltää. Heidi Määtän sylissä on vasta hoitoon emoineen ja sisaruksineen tullut pikku-Pepe.
Kuva: Ester van Dam

Kaikki lähti villikissapopulaation loukuttamisesta viisi vuotta sitten. Heidi Määttä päätyi auttamaan kaveriaan kissojen kuljettamisessa. Samaan aikaan hän kuuli, että vapaaehtoisia etsittiin sijaiskodeiksi.

Määttä päätti kokeilla sitäkin.

Nyt hän toimii Pohjois-Pohjanmaan hylättyjen pieneläinten tuki- ja sijaiskotiyhdistyksen PoPoPetin puheenjohtajana ja hoivaa kotonaan 15 kissaa. Niistä neljä on omia ja loput yhdistyksen pelastamia kissoja, jotka toivuttuaan lähtevät uusiin koteihin.

– Saahan tässä olla ruokkimassa, imuroimassa ja paskaa lapioimassa. Aamut ovat yhtä kaaosta, iltapäivällä sama homma. Voi vain haaveilla lomasta, Määttä nauraa.

Tarve auttaa tulee lapsuusajoilta Kiimingistä, jolloin kotona pyöri eri eläimiä.

– Elämässäni on aina ollut karvakoipisia, joita pitää hoitaa. Auttamisen halu on minulle sisäsyntyistä. On ihanaa, kun saa villimmän kissan luottamuksen. Sen voimalla jaksaa jatkaa.

Vapaaehtoistyössä näkee, että kissan arvo on edelleen huono. Pentuja annetaan ilmaiseksi tai kahvipakettia vastaan.

– Edes sterilointiin ei viitsitä laittaa rahaa. Jos leikkaukset hoidettaisiin ja kissat pidettäisiin sisällä, söisi se yhdistykseltä hirveästi työmäärää. Ongelma ei olisi tällainen, jos kissoista huolehdittaisiin niin kuin koirista, Määttä harmittelee.

Lue tämä juttu kokonaan ja muut Kalen! jutut näköislehdestä. Kale! on Kalevan letkeä lehti kaupunkilaiselle.