Hau­ki­pu­taa­lais­lau­la­ja-lau­lun­te­ki­jä Jukka Takalo jatkaa lau­sei­ta: "I­kä­vöin 90-lu­vun kän­ne­jä"

-
Kuva: Jukka Takalo

Minulle kuuluu tuulen huminaa.

Odotan lämpimiä öitä.

Ilahduin positiivisesta asenteesta.

Suutuin laiskasta ennakkosuunnittelusta.

Pelkään että en taida pelätä.

Epäilen talouden loputonta kasvua.

Itkin krapulassa junassa Vain elämää -ohjelmaa katsoessa, onneksi oli aurinkolasit päässä.

Kesällä ei mennä nukkumaan.

Lempipaikkani on toinen näkökulma, usein vetten päällä.

Parasta Oulussa on rannaton horisontti, kansallismaisema.

Nauroin niin että kylki repesi, sanoi spitaalinen. Tämä vanha vitsi ei tosin taida kestää tätä aikaa.

Havahduin taas siihen, että ajat muuttuvat.

Noloa myöntää, mutta nolouden takana on totuus.

Töissä kirkkain silmin, hymy päällä.

Vapaalla alamäessä, ylämäessä ykköstä silmään.

Lapsena kiipeilin puissa ja ongin.

Teini-iässä muistin kaiken mitä oli koskaan tapahtunut, vasta parikymppisenä ämpäri alkoi reunoilta valua.

Minusta piti tulla isona metsänhoitaja tai biologi.

Ensimmäiseksi aamulla olen kastanut näkkäriä teessä aamuisin kolmevuotiaasta lähtien. Jonkun tyttöystävän myötä tee vaihtui kahviksi.

Viimeiseksi illalla hengitän nopeasti sisään ja hitaasti ulos Matti Patrosen ohjeiden mukaan.

Rentoudun kiireessä ja kiireiden välissä. Tekemällä.

Hullaannun kun koen jotain mistä en tajua yhtään mitään.

Olen hyvä näkemään asioiden ja rakenteiden läpi, siksi on niin hienoa esimerkiksi nähdä taidetta jonka rakenteiden läpi ei näe, josta voi vain nauttia.

Olen huono keskittymään yksityiskohtiin.

Vuoden kuluttua Maakinen Martinniemi -piknik on vielä edessä.

Viiden vuoden kuluttua laulan ja tanssin. Välillä mietiskelen miksi ja kirjoitan sen ylös. Ai niin, kulttuuripääkaupunkihomma. Olen palauttamassa Merikoskeen kohinaa.

Viimeksi matkustin lähiluontoon.

Seuraavaksi matkustan – jos Kempelettä ja Maakista Martinniemeä ei lasketa – Nurmekseen Kajakkiorkesterin keikalle.

Rakastan sitä mitä teen ja haluan tehdä sitä lisää.

Pidän keikoilla Vuurran-merkin pyrstömirri-rusettia kaulassani. Se jäljittelee Har­juksen pyrstöä.

En pidä henkseleitä kuin hiihtohousuissa.

Luotan karvapohjien pitoon ja Martin-kitaroihin. Suoraan Martinniemen tehtailta.

Uskon että tästäkin vielä selvitään. Ilon kautta.

Pukeudun pelkkään hymyyn.

Voitin todennäköisesti itseni. En ole kilpailuhenkinen.

Soitin harmoonilla tulevan Laulu Suomaan kurjille -näyttämöteoksen biisejä autotallissa.

Kirjoitin teokseen kohtauslistan valosuunnittelijaa varten.

Haaveilen että voin jatkaa valitsemallani tiellä.

Hyväksyn sen, että tarpeeksi kun tekee, välillä onnistuu.

En hyväksy luovuttamista.

Ylitin itseni kun vain jatkoin sinnikkäästi valitsemallani tiellä.

Rakensin tähtitaivaan, maailmankaikkeuden ja pölypallon, ihan vaan kadulle sylkäistystä purkasta.

Ikävöin kännissä olemista 90-luvulla. 2020-luvun känni ei iske.

Petyin tai en, en pettynyt.

Forum24:n Muutamalla lauseella palstalla tunnetut oululaiset ja oululaistaustaiset jatkavat lauseita ja ottavat itsestään selfien.