Turun puukkoiskun oikeudenkäynti jatkuu tänään kolmen todistajan kuulemisella. Ensimmäisenä oikeus kuuli Turussa lomareissullaan perheensä kanssa poikennutta Ruotsissa asuvaa britannialaista Hassan Zubieria.
Neljän veitseniskun seurauksena vakavasti iskussa loukkaantunutta ja iskun ensimmäistä kuolonuhria silti viimeiseen saakka pelastamaan pyrkinyttä Zubieria järkytti syvästi puukkoiskusta syytetyn Abderrahman Bouananen ylimielinen naureskelu oikeussalissa.
– Syytetyn ei tulisi nauraa koko ajan. Hänen tarkoituksenaan oli tappaa ja hän vain nauraa sille, Zubier totesi äkkiä kesken tapahtumien kuvailun.
Havainto oli totta. Jihadistiparran kasvattanut Bouanane näytti kylpevän kuin kunniassa joka kerta, kun hänen paljolti umpimähkäisyyteen ja sattumanvaraisuuteen perustunutta tekoaan kuvaillaan terroritekona.
Saramäen vankilan eristyssellin tarjoama suoja tutkintavankeusaikana näyttää pyyhkäisseen elokuisen puukkoiskupäivän tunnelmat unohduksiin marokkolaismiehen muistista. Tekopäivän vainoharhainen ja kauhunsekainen pelokkuus on vaihtunut omahyväiseen hymyyn, jota vain aniharvoin on totuttu kohtaamaan suomalaisten oikeussalien murhaoikeudenkäyntien syytettyjen kasvoilla.
Bouanane hymyili pilkallisesti erityisesti niissä kohdissa, kun Zubier kuvaili puukottajan uhreilleen aiheuttamia järkyttäviä vammoja. Zubier käytti tekijästä myös säännönmukaisesti nimitystä "terroristi", minkä aiheuttama mielihyvä Bouananen kasvoilla näkyi selvästi myös videoyhteyden välityksellä Turun käräjätalolle, jossa media ja muu yleisö sai seurata oikeudenkäyntiä.
– Se syvä katsekontakti, joka hänen ja minun välilleni syntyi hetkeä ennen puukotusta, teki hänen auttamisestaan henkilökohtaisen asian minulle, Zubier sanoi oikeudelle.
Tapahtumien kulkuun liittyvän todistelun lopuksi oikeus halusi kuulla, mitä Zubier ajattelee tapahtumista ja tekijästä nyt jälkeenpäin. Zubier kertoi vammautuneensa puukoniskujen seurauksena niin pahasti, että tulee kärsimään kivuista ja istumaan pyörätuolissa todennäköisesti koko loppuelämänsä.
Tämän jälkeen mies peitti kasvonsa kämmenellään ja vapisi hetken kuin itkien.
– Olen katkera itselleni, etten kyennyt pelastamaan häntä, hän sanoo.
– Meitä (eloonjääneitä) on seitsemän muutakin uhria. He eivät halua tulla paikalle, eivätkä kestä kohdata häntä. Hän hymyilee koko ajan, hän on naureskellut täällä nähdessään tekoihinsa liittyvää materiaalia.
Zubierin mukaan syytetty ei tunne minkäänlaista katumusta, vaikka on tuhonnut monien ihmisten elämän.
– Te voitte antaa hänelle armoa, mutta hän ei sitä antanut. Minä haluaisin tappaa hänet, olen vain ihminen. Mutta tietenkään en tee hänelle mitään, haluan hänelle oikeudenmukaisen rangaistuksen, Zubier sanoi.
– En tule koskaan ymmärtämään terrorismia, enkä sitä, mitä sillä toisille ihmisille aiheutetaan. Muut uhrit eivät halunneet tulla tänne, mutta minun psyykeeni kestää tämän. Siksi olen täällä ja tarkkailen häntä joka ikinen sekunti.
Juttua muokattu 12.4. kello 19.23: Jutun sitaatista poistettu uhrin etunimi.