Oulu on kasvanut, mutta sitä ei keskustasta aivan helpolla huomaa. Huomattavasti enemmän maisemat ovat muuttuneet kaupungin laitamilla. Kokonaisia kaupunginosia on syntynyt metsiin ja soille, keskustassa kaupungin kasvu ei samassa laajuudessa näy.
Muutos ei ole itsetarkoitus, ja miksipä Oulua pitäisi rakentaa uusiksi vähän väliä sen enempää kuin keskieurooppalaisia kaupunkejakaan. Oulun keskustan talot ovat varsin uusia, alle satavuotiaita on selvä enemmistö eikä keskiajalta ole ainuttakaan. Harvat vähän vanhemmat rakennukset tulevat onneksi takavuosia useammin säilytetyiksi.
Uudet taas ovat turhan uusia purettaviksi, vaikkakin monet niistä ovat kovin pieniä ollakseen Oulun kokoisen kaupungin keskustassa.
Asukkaat ovat keskustasta harventuneet, kun moni keskusta-asunto on muuttunut toimistoksi. Entistä suuremmassa kaupungissa on entistä vähemmän keskusta-asuntoja.
Niinpä Pakkahuoneenkadulle noussut uusi asuinkerrostalo onkin lajissaan harvinainen. Varsin nuori oli sekin talo, joka sai väistyä uuden asuintalon tieltä.
Talo ei monelle muuten olisi jäänyt mieleen, ellei sen päätyyn olisi Martti Mäki maalannut vuonna 1990 varsin näyttävää seinämaalausta "Elämä on palamista". Tämä oululaisessa kaupunkikuvassa harvinainen ilmiö jäi siis lyhytikäiseksi. Nimi ei sentään ollut enne, kun talo ei palanut alta, mikä monen talon kohtalona on tässä kaupungissa ollut.
Uusi kerrostalo on ainakin valmistuessaan kahta liikehuoneistoa lukuun ottamatta asuinkäytössä. Aika näyttää, miten tulevaisuudessa tapahtuu. Valtaosa 28 asunnosta on pieniä, näille lienee ydinkeskustassa aina kysyntää. Autopaikat ovat kellarikerroksen autohallissa, kuten keskusta-asunnoissa on tullut tavaksi.
Tutkittavana tällä kertaa on talolle tyypillinen 46-neliöinen kaksio. Huonejärjestely on selkeä eikä sisällä suuria yllätyksiä.
Olisi ehkä saattanut odottaa, että keskustan pienasunnossa saunaosasto ei veisi näin suurta osaa asunnosta, kenties löylyhuone olisi jopa kokonaan jätetty pois. Mutta ehkäpä Oulun keskusta on iltaisinkin sen verran hiljainen, että kotisaunan lauteet houkuttelevat siinä missä lähiökerrostalossakin.
Asunto näyttää viritetyn pariskunnan asumiselle. Huoneiston kokoon nähden väljähköt pesutilat ja tilava makuuhuone ovat yhdelle turhankin suuria, toisaalta kolmatta henkilöä ei asuntoon helpolla sovita.
Pinnasänky makuuhuoneeseen vielä pienellä säätämisellä mahtuu, mutta 16 neliön olohuoneeseen ei kovin suurta ruokapöytää sovi.
Kun keittiö on pieni keittokomero - sellaisenaan näppärä ja tehokaskin - on olohuone oikeastaan väljähkö ruokailutila. Perheasunnon ruokapöytä täyttäisi sen jokseenkin kokonaan. Suurta vierasjoukkoa ei täällä kestitä, mutta onhan keskikaupungilla ravintoloita ja kahviloita tapaamispaikoiksi.
Toisaalta kukapa käskee tuhlata olohuoneen neliöitä perinteiselle sohvaryhmälle ja televisiolle, onhan kaupungissa myös elokuvateattereita.
Tämäntyyppinen asunto tuntuukin kaipaavan sellaista kalustusta, joka mahdollistaa sekä aterioinnin että mukavan oleskelun. Vierasvaraa tarjoavaa ruokaryhmää ja tavanomaista sohvakalustoa ei tähän tilaan molempia saa mahtumaan.
On tingittävä jommastakummasta, tai vähän molemmista. Viimeksi mainitussa tapauksessa kalustus voi olla vaikka pieni divaanisohva ja 2-3 hengen pikkupöytä, ehkä jatkettavaa mallia.
Asunnon parveke on koko huoneiston levyisenä tilava. Syvyyttä on nykyparvekkeelle niukasti, toisaalta näin parveke ei varjosta sille avautuvia huoneita. Seikalla on merkitystä nimen omaan tällä sijainnilla, sillä parvekkeet suuntautuvat pihan puolella pohjoiseen.
Varjoisana parveke houkuttelee oleskelemaan vain harvoin. Lisukkeena parvekkeella on kerrostaloasunnossa harvinainen ulkovarasto.
Jouko Kunnas