Pudasjärveläiselle kirvesmies Vesa Hanhisuannolle on tullut Kalle Päätalon kirjoista tutuksi liikkumaton ilmatila. Omakohtaisesti hän ei kuvitellut pääsevänsä näkemään sitä. Kaksikymmentä vuotta rakennusalalla vierähti kunnes liikkumaton ilmatila oli yllättäen edessä hänen korjatessaan vuonna 1946 rakennettua puutaloa Oulun Karjasillalla.
Talon alkuperäinen ilmatilaeristys on täytetty 1960-luvulla vaahtoeristeellä, joka oli rakenteinen sisässä kauttaaltaan halkeillut ja kutistunut.
Rakennuttajalla ja tekijällä lienee aikanaan ollut hyvä usko vaahtoeristettä kohtaan, mutta nykypolven mielestä vaahtoeriste on heppoinen menetelmä. Eriste oli kallista käyttää eikä se edes täyttänyt sille asetettua tehtäväänsä siis toimia lämmöneristeenä.
"Tässäkin talossa vaahtoeriste on paljastunut kaikkialla halkeilleeksi eli pakkanen on päässyt tulemaan eristeen lävitse", Hanhisuanto kertoo.
Hän tietää mistä puhuu, sillä hän on yöpynyt rakennuksessa viime talven kovilla pakkasilla. Talossa on ollut öljylämmitys, joka on myöhemmin muutettu sähkölämmitykseksi.
"Kovalla pakkasella sähköpatterit eivät pitäneet rakennusta lämpimänä", Hanhisuanto muistelee.
Tuleva talvi on toisenlainen, sillä vaahtoeriste on poistettu ja tilalle on laitettu pellavavillaa. Päällepäin pehmeän näköinen lämmöneriste vaatii järeät työvälineet. Puukolla tai sahalla pellavalevyä ei voi työstää, vaan siihen tarvitaan kulmahiomakone ja stelliittilaikka.
"Muuta konstia ei ole. Veitsellä ei saa leikattua tasaisia reunoja", hän kertoo.
Kuten niin usein, talovanhus yllätti nytkin korjaajan. Vaahtoeriste oli ensimmäinen odottamaton asia. Toinen arvaamaton seikka oli, että ulkoverhouksen alta löytyi toinen lautaverhous. Vaikka vanhan korjaaminen on aina työlästä, yllättävät löydöt eivät hidastaneet korjausurakkaa merkittävästi.
Vaahtoeriste irtosi rakenteista helposti. Koska runko oli ontto, pellavavillan laittaminen oli suunniteltua helpompaa. Nyt Hanhisuannon urakka alkaa olla voiton puolella. Uusia yllätyksiä hän ei usko enää kohtaavan tässä talovanhuksessa, joka muutoin on ollut rakenteiltaan huippuhyvässä kunnossa.
"Jos muovia ei käytettäisi talojen rakenteissa nykyäänkään, niin homeongelmia saattaisi olla vähemmän", Hanhisuanto tuumaa.
Unohdettavien materiaalien listalle hän laittaisi myös mineraalivillan, ja lateksimaalin. Yksinään työskentelevä Hanhisuanto kehuu työn sujuvan hyvin ilman apujoukkoja, koska työvaiheet ovat olleet sen verran kevyehköjä, että yhden miehen voimat ovat riittäneet. Hyvät telineet helpottavat työtä ja parantavat turvallisuutta.
"Jos tikapuiden kanssa yrittäisi tehdä töitä, tämä olisi paljon vaarallisempaa ja hankalampaa", hän tuumaa.
Vanhan korjaaminen on mielenkiintoista, etenkin sota-ajan taloissa on käytetty erikoisia ratkaisuja, jotka kummastuttavat nykyammattilaista. Vaikka on korjannut lukuisia vanhoja rakennuksia, koskaan ei etukäteen tiedä millaista tuleman pitää. Hanhisuanto ei kuitenkaan kaipaa jatkuvaa jännitystä elämäänsä.
"Monta vanhaa taloa ei ole mukava kunnostaa peräkkäin. Välillä pitää päästä rakentamaan aivan kokonaan uutta", Vesa Hanhisuanto tuumaa.