Sarjassa esitellään Oulun kaupungin
pihatoimikunnan viime kesänä palkitsemia pihoja.
Sanginjoen vartta pitkin ajaessa ei uskoisi enää Oulussa olevansakaan. Päällystetty tie loppuu ja ajetaan mutkittelevaa soratietä pitkin. Kauniita hoidettuja maalaistalojen pihapiirejä osuu silmiin useampia kesämökkien ohessa. Yksi pihoista kuuluu Seija ja Tauno Pöytäkankaalle. Se palkittiin viime syksynä Oulun kaupungin kauneimpia pihoja valittaessa ensimmäisellä palkinnolla.
Kun pariskunnalta kysyy heidän pihansa suunnittelijaa, niin vastaus on tuttu: Pihasuunnitelmaa hahmotti Pöytäkankaan perheen muutettua miehen kotitaloon kahdeksantoista vuotta sitten aluksi Oulun kaupungin pihaneuvoja Erkki Lyijynen.
Sen jälkeen vanha kotitalo on purettu ja sen tilalle on rakennettu arkkitehti Eero Haatajan suunnittelema perinnetyyliä edustava talo. "Itse suunnittelin laudoitukset, eikä rakentamisen aikana muuta ulkopuolista apua tarvittu kuin sähkömies ja uunimuurari. Rakennuspuutkin saimme omasta metsästä", Tauno Pöytäkangas selittää ylpeänä. Sen verran timpurin vikaa hänessä on, että on ehtinyt rakentaa perheelleen neljä taloa työnsä ohella.
Maatilan pellot on vuokrattu naapurille, mutta metsänhoito kuuluu miehen harrastuksiin, samoin noin 4000 neliön piha-alueen nurmikonhoito, perunapelto ja mansikkamaa.
Vanhassa pihapiirissä on säilynyt osittain kivestä tehty navetta. Sinne on rakennettu tilat autotallille, polttopuuvarastolle ja kellarille. Lato on saanut uuden pärekaton ja isäntä on rakentanut sen ympärille samantapaista aitaa kuin Seijan kotiseudulla Simojokisuulla on tapana.
Pihapiiri on kokenut muutoksia viime vuosina. Suuria koivuja on kaadettu ja pensaita nuorennettu. Tilalle on istutettu muun muassa vaahtera. "Saimme siten pihalle lisää valoa. Perennapenkit on sijoitettu nurkkiin, jotta pihaa on helpompi hoitaa", Seija kertoo.
Penkkeihin on valittu maalaispihapiiriin sopivia perennoja. "Minusta tänne ei kuulu esimerkiksi ruukkupuutarhat."
Talon sisäänkäyntiä reunustavat alppitatarit. Penkeissä kukkivat pikkusydämet, keisarinkruunut, akileijat ja päiväliljat. Seija on laskenut pihalla olevan noin parikymmentä erilaista perennaa.
Syreenit, pensasvatukat ja ruusut ovat saaneet omat paikkansa. Kuutamohortensia on kokeilussa poikkeuksena takuuvarmoista lajeista.
Viisi omenapuuta tuottavat satoa niin paljon, että niiden omenoista tehtyä hilloa riittää vielä lahjaksikin.
Seija Pöytäkangas tunnetaan lähipiirissään ja tuttavien keskuudessa varsinaisena pihamestarina. Häntä on pyydetty neuvomaan ja auttamaan muidenkin puutarhojen suunnittelemisessa. Päivätyön vastapainoksi puutarhassa puuhaileminen on rentouttavaa.
"Mies kysyy välillä, mitä minä aina möyrin pihalla", Seija naurahtaa.
Lastenlapsille on rakennettu oma kivikkopuutarha ja perustettu kasvimaa, jossa on hernettä ja porkkanaa. Seitsenvuotias Patrik on kasvattanut jopa oman auringonkukan tänä kesänä. Pihan yhdessä nurkassa on lisäksi kiikkupaikka. Kolme ja puolivuotias Mikael nauttii kivikkopuutarhan kivillä hyppelemisestä.
Kesäkeittiötä on suunniteltu jo useamman vuoden ajan. "Tällaiseen pihapiiriin ei sovi kuusikulmainen kota. Sääskien takia ulkona tarvitaan kuitenkin ympärille seinät. Tyyliltään rakennuksen pitäisi olla päärakennuksen kaltainen.", Seija miettii.
Pihan kasteluvesi saadaan Sanginjoesta, jonka rannalle on tehty pieni hiekkaranta lapsille.
Pihapiirin kauneuden ovat huomanneet myös satunnaiset ohikulkijat, jotka pysähtyvät ja tulevat ihastelemaan harmonista pihapiiriä. "Kerran yksi hääparikin tuli ja kysyi, saako heidät kuvata navetan kiviseinän edessä. Halusivat sellaisen hääkuvan", Seija muistelee.