Häpeä. Miten se vaikuttaa elämäämme? Ainakin itseni kohdalla tunteiden patoaminen ja pelko sosiaalisesta nöyryytyksestä on tehnyt arjesta haastavaa ja turhauttavaa.
Häpeäni on estänyt minua tavoittelemasta haluamiani asioita. Häpesin ulkonäköäni, tapaani puhua ja kaiken kaikkiaan pelkäsin ihmisten pitävän minua outona ja epämiellyttävänä. Esimerkiksi uuden harrastuksen aloittaminen tai uusiin ihmisiin tutustuminen ei tullut nuorelle minulle kuuloonkaan. Vielä tänäkin päivänä huomaan näiden samojen tunteiden nousevan aika ajoin pintaan.
Asioista kannattaa puhua ääneen välittämättä liikaa siitä, mitä ihmiset ajattelevat. Häpeän ei tulisi rajoittaa elämää. Häpeän käsittely, eli asioista ääneen puhuminen, omien tunteiden havainnointi ja häpeällisenä pidettyjen asioiden kohtaaminen voivat parantaa elämänlaatua huomattavasti. Itsensä ilmaisu kasvattaa itsetuntoa ja asioista ääneen puhuminen parantavaa ihmissuhteita. Ainakin itse olen huomannut tämän ilmiön omassa elämässäni.
Häpeän käsittely voi kuitenkin vaatia vuosien työtä. Omia tunteita, toimintamalleja sekä niiden ongelmallisuutta voi olla hyvinkin vaikea havaita mielen sopukoista. Yksi syy voi olla se, kuinka häpeä opitaan.
Häpeä on vahvasti liitoksissa sosiaalisiin tilanteisiin ja muihin ihmisiin. Kyseessä on kuitenkin sosiaalisessa kanssakäymisessä opittu tunne. Ympärillä olevien ihmisten asenteellisuus erilaisiin asioihin vaikuttaa vahvasti yksilön tunteisiin ja ajattelutapoihin. Tämän myötä kyseessä ei ole ainoastaan yksilön ongelma, vaan myös yhteiskunnan ongelma.
Häpeä siirtyy ihmiseltä toiselle loisen tavoin. Se kalvaa sisintä, haittaa arkea ja voi roikkua sitkeästi mukana läpi elämän. Siksi asialle pitää tehdä jotain. Eihän kukaan antaisi vapaaehtoisesti loisenkaan asustaa sisällään. Ja koska kyseessä on kuitenkin melko laaja ilmiö, tulee siihen puuttua myös yhteiskunnallisella tasolla.
Jokainen voi tehdä osansa kitkeäkseen häpeää itsestään ja ympäriltään. Sanotaan vaikka, että vanhempi häpeää ulkonäköään. Mitä se opettaa lapselle? Tai miten tuomitsevat sanat vaikuttavat toiseen henkilöön. Sanat satuttavat ja asenteet tarttuvat. Pienet asiat voivat aiheuttaa lumipalloilmiön. Kun yksi ihminen käsittelee häpeäänsä, voi se estää toista henkilöä vaipumasta omaansa.
Ei tässä maailmassa pärjää häpeämällä. Häpeä on kompastuskivi, joka voi estää ihmisiä tavoittelemasta unelmiaan ja toteuttamasta itseään. Häpeä aiheuttaa asioiden stigmatisointia, tästä esimerkkinä mielenterveysongelmat. Asioista tulee puhua ääneen. Tuomitsevan ilmapiirin sijaan tulisi suosia hyväksyvää ilmapiiriä. Jotta voisimme olla maailman onnellisin kansa, niin meidän täytyy käsitellä omaa häpeäämme ja pyrkiä estämään sen leviäminen muihin ihmisiin.
Emma Palola
Oulu