Hannukaisen kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointi, lupahakemukset, kaavoitus ja valitukset tuomioistuimiin ovat työllistäneet viranomaisia ja oikeuslaitosta jo vuosia. Resursseja on kulunut myös kaivosyhtiöllä, konsulteilla sekä asianosaisilla kansalaisilla ja järjestöillä.
Korkein hallinto-oikeus on hylännyt Kolarin kunnan valituksen ja torpannut kaivoskaavan lainvastaisena (Yle 9.4.), kuten jo aiemmin teki hallinto-oikeus.
Suomalaisessa kuntapolitiikassa tiedetään olleen myös tilanteita, joissa kuntapäättäjä silmää räpäyttämättä toteaa, että päätöksestä tulee lainvoimainen, ellei kukaan siitä valita, vaikka se olisi lainvastainen. Viime kädessä asiat ratkaistaan tuomioistuimissa, hyvä niin.
Aika ajoin elinkeinoelämä ja poliitikot esittävät väitteitä siitä, että ympäristöviranomaiset valittavat turhaan toisten viranomaisten päätöksistä, viivyttäen hankkeita ja kuormittaen tuomioistuimia. Väite on perusteeton.
Eduskunnan käsittelyssä juuri olevan, aluehallintouudistusta koskevan lakiesityksen perusteluissa todetaan: "Aluehallintovirastot antoivat vuosina 2019–2022 yhteensä 4 199 ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaista päätöstä. Samana aikana ELY-keskukset hakivat muutosta 52 päätökseen, mikä on vain reilu yksi prosentti tapauksista. Valitusten osuus on jatkuvasti vähentynyt viime vuosien aikana. Valituksista valtaosa johti päätöksen tarkistamiseen tai kumoamiseen, mikä tarkoittaa, että valitukset ovat olleet perusteltuja ja tehokkaita."
Viranomaiset ovat siis valittaneet valtaosin ainoastaan sellaisista päätöksistä, jotka todella ovat osoittautuneet lainvastaisiksi. Resurssien haaskausta sen sijaan aiheuttaa Hannukaisen tapauksessakin nähty jääräpäisyys, moneen kertaan eri selvitys- ja lupahakemusvaiheissa ympäristön, ihmisten ja lainmukaisuuden kannalta mahdottomaksi todetun kaivoshankkeen läpi jyräämiseksi.
Hanke, jonka lyhytnäköisesti voisi katsoa tuottavan yhtiölle ja kunnalle tuloja ja työllisyyttä, aiheuttaisi pysyvää haittaa yleiselle edulle – tässä siis esimerkiksi lähivesistöjen erinomaisen tilan säilymiselle, puhumattakaan olemassa olevien elinkeinojen, kuten matkailun ja porotalouden edusta.
Viranomaistoiminnassa niin lupapäätösten, lupavalvonnan kuin tarvittaessa toisen viranomaisen päätöksistä laadittavien valitustenkin tulee perustua ajantasaiseen tietoon, voimassaolevaan lainsäädäntöön ja huolelliseen harkintaan. Samaa harkintaa toivoisi myös hanketoimijoilta ja kuntapäättäjiltä.
On hyvä, että oikeuslaitos Suomessa toimii edelleen riippumattomasti ja itsenäisesti, aivan kuten oikeusvaltiossa pitääkin toimia. Aika näyttää, vieläkö Hannukaisen kaivoshankkeen tarina koittaa jatkua. Nyt olisi hyvä hetki lakata haaskaamasta julkishallinnon ja kaikkien asianosaisten resursseja.
Hanna Halmeenpää
puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Saara Laivamaa
puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry