Hallitus on lakkauttamassa aikuiskoulutustukea ja se on päättymässä elokuun alusta. Vaihtoehtoa tuelle on etsitty sosiaali- ja terveysministeriön vetämässä työryhmässä. Ryhmän keskeisimpiin ehdotuksiin lukeutuu aikuiskoulutustuen korvaaminen lainaperustaisella mallilla, jossa olisi opintolainan tavoin valtiontakaus.
Aikuiskoulutustukea on kritisoitu siitä, että se kohdistuu huonosti koulutusjärjestelmässä aliedustettuihin ryhmiin. On vaikea nähdä, että laina kannustaisi yhtään enempää peruskoulutuksen varassa olevia ja pienituloisia kouluttautumaan. Päinvastoin tutkitusti sosioekonominen asema nostaa kynnystä halukkuuteen ottaa lainaa.
Yhä useammalla työikäisellä on tulevaisuudessa taustallaan myös selvästi nykyistä enemmän opintolainaa toisen asteen opinnoista, elatusvelvollisuus lähipiiristä ja muita elämisen menoeriä.
Toinen iso ongelma on aikataulu. Aikuiskoulutustuki on päättymässä heinäkuun loppuun, kun taas työryhmän esitykset ovat alustavia ehdotuksia, jotka vaativat lisäselvitystä. Työikäisten osaamisen tukemiseen uhkaa tulla merkittävä katkos, jonka päättymisestä ei ole varmaa tietoa.
Uudistusta vaivaa ajatusvinouma siitä, että yksilö on ainoa, joka hyötyy työikäisten osaamistason nostamisesta ja kehittämisestä. Ajatus on hullunkurinen, sillä on päivänselvää, että työnantajat ja yhteiskunta tarvitsevat osaavaa työvoimaa.
Suomessa on ollut jo pitkään vallalla vakiintunut ajatus siitä, että vastuu jatkuvasta oppimisesta nojaa työntekijöiden, työnantajien ja yhteiskunnan kolmijaolle. Tässä on tapahtumassa iso muutos, jos aikuiskoulutustuen korvaa malli, jossa vastuu kustannuksista siirtyy näin suuresti yksilölle.
Ainomaija Rajoo
johtava asiantuntija, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut