Kunnat valmistelevat talousarvioitaan epävarmoissa tunnelmissa. Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama korkojen ja inflaation nousu ovat haastaneet niin yksilöitä, yrityksiä kuin julkista talouttakin.
Kustannusten kasvun taittuminen ja korkotason lasku ovat tuoneet hieman liikkumavaraa talouteen, mutta tilanne ei ole vakaa. Esimerkiksi puheet mahdollisista kansainvälisen kaupan rajoitteista tai verotuksen muutoksista aiheuttavat epävarmuutta markkinoilla.
Orpon–Purran hallituksen päättämät veronkorotukset osuvat erittäin kipeästi kaikkiin suomalaisiin, mutta erityisesti heikompiosaisiin. Yleisen arvonlisäveron nostaminen Euroopan kärkipaikoille tekee ison loven kuluttajan lompakkoon ja bensatankkiin tulee vähemmän täytettä. Yhä useampi joutuu miettimään rahojensa riittävyyttä niin kaupan kuin apteekin kassalla.
Hallituksen päätöksillä muun muassa kiristetään työnverotuksen progressiota, vaikeutetaan hoivapalveluiden saatavuutta kiristämällä kotitalousvähennystä, heikennetään työmatkavähennystä ja poistetaan ansiotulovähennys kunnallisverosta. Tällaiset toimet näivettävät elinvoimaa ja ajavat ihmiset, yritykset kuin kunnatkin yhä ahtaammalle.
Samaan aikaan yhä kasvava työttömyys vaikuttaa valitettavan monen kuntalaisen elämään. Yritysten, työpaikkojen ja tulojen vähentyminen näkyvät myös kuntien taloudessa.
Pitkän ajan kuntatalouden suunnittelu on mahdotonta, sillä hallitus ei ole saanut vietyä eteenpäin kahta keskeistä kuntatalouteen vaikuttavaa lakia.
Valtionosuuksien, jotka muodostavat merkittävän osan kuntien tuloista, jakoperusteet piti uudistaa aluehallintouudistuksen jälkimainingeissa. Valtionosuusuudistuksen piti tulla tänä syksynä lausunnoille, ja uuden järjestelmän astua voimaan vuoden 2026 alusta. Tuntemattomasta syystä tätä esitystä ei kuitenkaan ole tullut, ja uudistus siirtyy hamaan tulevaisuuteen.
Myös kiinteistöverouudistus on jämähtänyt hallituksen pöydälle. Hallitus runnoi maapohjan veron erilleen yleisestä kiinteistöverosta, mutta suurempi uudistus on jäänyt piippuun. Kuitenkin jo tämä maapohjien eriyttäminen nosti kiinteistöveroja, vastoin useiden kuntien tahtoa.
Puheista huolimatta myöskään hallituksen lupaamia kuntanormien purkamisia ei ole saatu aikaan. Näiden ”normitalkoiden” perusteella on tehty ennakoiden 25 miljoonan euron leikkaus kuntien valtionosuuksiin.
Lisäksi työ- ja elinkeinopalvelut tulevat vuoden 2025 alusta kuntien järjestettäväksi. Tämän muutoksen pitäisi tapahtua kustannusneutraalisti, mutta näyttää siltä, että valtion rahoitus on riittämätöntä ja kunnat joutunevat maksajan paikalle.
Oulun seudun kuntien talous painuu väliaikaisesti pakkaselle seuraavien suunnitteluvuosien aikana. Työkaluiksi on jouduttu ottamaan säästölistoja, maksujen ja taksojen korotuksia, rakenteiden uudistuksia ja myös maltillisia veronkorotuksia.
Kuntien velkaantumista pyritään hillitsemään, vaikka isoja pakollisia investointeja on tehtävä.
Me Oulun seudun kuntien hallitusten keskustalaiset puheenjohtajat uskomme seudun veto- ja pitovoimaan kuntatalouden haasteista huolimatta. Jokaisessa kunnassa panostetaan kasvuun, investoidaan ja uudistetaan. Haluamme turvata kuntalaisten tärkeät lähipalvelut.
Mirja Vehkaperä
Oulu
Antti Ollikainen
Kempele
Juho Pakaslahti
Liminka
Aimo Manelius
Muhos
Annukka Suotula
Tyrnävä
Jaana Ollakka
Lumijoki