On käyty suora kansanäänestys, ja tulos saatiin median ja eteenkin sosiaalisen median siivittämänä. Vaalit voittivat paitsi ehdokkaat, myös mediat. Alusta lähtien mediat liputtivat niin sanottuja kärkiehdokkaita. Vasta joulun jälkeen saivat Olli Rehn ja Jussi Halla-aho median huomiota. Tästä syystä heiltä aika loppuikin kesken. Nousukiito oli vasta alkanut.
Nyt kakkoskierroksella mediat mässäilevät ehdokkaiden haastatteluilla kansalaisten kyllästymispisteeseen asti. Demokraattisessa kansanvallassa pitäisi ihmisten saada rauhassa miettiä ketä äänestävät. Herää kysymys pitäisikö palata entiseen valitsijamiesjärjestelmään tai saada äänestää esimerkiksi 3–4 ehdokasta, joista useimmin nimetyt pääsisivät jatkoon.
Nyt nähtiin, kuinka suorassa vaalissakin on omat heikkoutensa. Ketä nyt äänestävät ne, joiden ehdokas jäi rannalle?
Pitkän ja tuskaisen harkinnan jälkeen olen päätynyt Pekka Haavistoon. Hän on kasvanut keskustalaisessa kodissa, ja ollut saamani tiedon mukaan keskustanuorissakin. Isä oli rehtori ja kaupunginvaltuutettu, äiti kemian ja fysiikan oppikirjantekijä.
Pekka on kokenut, harkitseva ja rauhallinen. Hän tuntee Suomen olot nurkasta nurkkaan, ymmärtää ihmisten olosuhteita ja on auttavainen ihminen. Tämä on tärkeää eteenkin Pohjois- ja Itä-Suomen kannalta. Hän tuntee myös kaupunkinuorten ongelmat.
Tältä pohjalta Pekka tuntee syvää vastuuta isänmaamme Suomen turvallisuudesta. Hänellä on laaja kokemus ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioista sekä rauhanneuvotteluista. Kielitaitoa riittää laajoissa kansainvälisissä verkostoissakin. Pekka Haavisto on Ahtisaaren kaltainen diplomaatti, jota laajasti arvostetaan ja kuunnellaan.
Tellervo Renko
kouluneuvos, entinen kansanedustaja
Helsinki