Kaleva seuraa Haukiputaan lukion ja lukiolaisten elämää kevään ylioppilaskirjoituksissa.
Sallan lukiossa vuonna 1972 tehtiin äidinkielen otsikkoaineen sivumääräennätys, kun nykyinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Eija Kylmäniemi tempaisi seitsemänkymmentälukulaisena, lappilaisena feministinä aineen naisen asemasta nyky-yhteiskunnassa.
"Sääliksi kävi silloin opettajia ja silloisia sensoreja!", Kylmäniemi naurahtaa. Tosin pitkästä aineesta heltisi tuolloin laudatur.
Moisia tekstivuodatuksia ilmaantuu Kylmäniemen eteen harvemmin.
"Viime viikon aineistoaineessa kyllä joku kirjoitti kahdeksan sivua", hän kuitenkin toteaa.
Eilen maanantaina abiturientit taistelivat tiensä läpi äidinkielen otsikkoaineen. Kylmäniemeä ei kuitenkaan hirvitä, että kukaan olisi inspiroitunut annetuista aiheista kovinkaan laveasti. "Sen verran haastavia aiheita oli tällä kertaa", äikänmaikka analysoi ja toteaa, että itse olisi "vanhana sotaratsuna korskahtanut" aiheesta "tarvitaanko Suomessa enää naisliikkeitä?".
Ylioppilaskirjoitusten äidinkielen aineiden arvosteluohjeet ovat suhteellisen yleiset. Huomiota kiinnitetään muun muassa kieleen, rakenteeseen ja aiheen käsittelyyn. Mitään yksityiskohtaisia ohjeita, kuten millä tavalla tiettyä aihetta olisi pitänyt käsitellä, ei ole.
"Se on ymmärrettävää, ei ole olemassa kahta samanlaista ainetta", Kylmäniemi sanoo.
Kylmäniemi aloitti kollegansa kanssa jo maanantai-iltana kokeiden lukemisen ja arvostelemisen: heillä on kaksi viikkoa aikaa saada urakka valmiiksi ja kokeet lähetetyiksi ylioppilastutkintolautakuntaan tarkistettaviksi. Molemmat kokeet lähetetään lautakuntaan, mutta opettajat asettavat toisen, sen paremman arvosanaltaan, kokeista etusijalle.
Ylioppilastutkintolautakunnassa ei enää lueta kuin toinen aineista, se parempi. Mutta jos sen arvosana putoaa merkittävästi opettajan antamasta alkuperäisestä, sitten sensorit tarttuvat myös kokelaan toiseen aineeseen.