Ohjaaja Gus van Sant tunnetaan ennen kaikkea vakavia ja yhteiskunnallisia aiheita käsittelevistä elokuvistaan. Milk oli murhatun sanfranciscolaisen kaupunginvaltuutetun Harvey Milkin muotokuva, jonka pääosasta Sean Penn sai Oscarin. Cannesin Kultaisen palmun voittanut Elephant pohti hillitysti kouluampumisia.
Uusi Promised Land sijoittuu pikkukaupunkiin, jonne kaasuesiintymästä kiinnostunut suuryritys lupaa rahaa, mutta uhkana on ympäristökatastrofi. Matt Damonin näyttelemä Steve on firman mies, jonka omatuntoa alkaa kolkuttaa.
- Olen asunut viime vuosina osan ajastani maalla, ja se on muuttanut näkemyksiäni, van Sant sanoo.
- Nuoret amerikkalaiset kaupunkilaiset ovat hyvin kriittisiä maaseutua ja sen ihmisiä kohtaan. Monet ennakkoluulot ovat kuitenkin järjettömiä.
Vaikka vastakkainasettelu on selvä, Promised Land ei ole mustavalkoinen kertomus hyvästä ja pahasta.
- Päähenkilö Steve on alussa palkkasoturi. Hiljalleen hän ymmärtää sekä vastuunsa että sen, miksi paikallisten on vaikea tehdä päätöksiä, van Sant kertoo.
Suomalaiskatsojalle asetelma tuo mieleen kaivosyhtiö Talvivaaran. Yhdysvalloissa Promised Landin ensi-illan aikaan kohuttiin samoista menetelmistä, joita elokuvan suuryritys aikoo käyttää. Esimerkiksi vesisärötyksenä tunnettu menetelmä on vaaraksi pohjavedelle.
- Tapasimme kuvausseudulla tyyppejä, jotka olivat aivan kuin Steve elokuvan alussa - helppoheikkejä, jotka yrittivät muuttaa asukkaiden mielipiteen vesisärötyksestä. Monet heistä olivat niin aggressiivisia, että tulin surulliseksi. Heissä näkyi rahan valta yli moraalin.
Damonin käsikirjoitus
Promised Landin käsikirjoitti Matt Damon, ja hänen piti ohjatakin elokuva. Kun aikataulut vaikeutuivat, van Sant otti pestin. Hän ohjasi aikanaan myös Damonin ainoan aiemman käsikirjoituksen, Oscar-voittaja Will Huntingin, jonka toinen kirjoittaja oli Ben Affleck.
- Oli ilo työskennellä Mattin kanssa taas. Toivon, että hän löytää aikaa ohjata itse. Luulen, että Ben Affleckin menestys Argon ohjaajana sai Mattin entisestään innostumaan työskentelemisestä myös kameran takana.
Ei ideologiatuputukselle
Promised Landista keskusteltiin Yhdysvalloissa jo elokuvaa tehtäessä. Vesisärötyksen ympäristöriskejä korostava elokuva sai kaivosteollisuuden lobbaajat takajaloilleen, ja draamasta tuli kiistakapula.
- En tehnyt juurikaan taustatyötä, joten en näe elokuvan suhdetta tosielämän ympäristötuhoihin ja oikeusjuttuihin. Käsikirjoituksessa oli kaikki mitä minä tarvitsin. Jos Promised Land pitää määritellä, se on poliittinen hyvän mielen elokuva, van Sant sanoo.
Van Sant on vasemmistolainen, muttei usko suuryrityksiä yksioikoisesti syyttelevään propagandakerrontaan.
- Yleisö karttaa elokuvia, joissa Hollywood koettaa tuputtaa ideologiaa ja ajankohtaista yhteiskunnallista aihetta. Vielä 1970-luvulla Hollywoodilla oli sellaista vaikutusvaltaa. Nyt samaan pystyvät enää dokumentit.
Toisaalta Promised Land tuntuu nostalgisoivan yksinkertaisempaa ja rehdimpää elämäntapaa.
- En voi kieltää nostalgisuuttani. Itse olen silti aika urbaani. Maaseudun rytmi on minulle turhan hidas.