Vanha maailma kuolee, eikä uusi vielä voi syntyä. Tässä välitilassa ilmenee monenlaisia sairaalloisia oireita. Antonio Gramsci käytti välitilan metaforaa kuvatakseen hetkiä, joissa vallitseva järjestys menettää uskottavuutensa, mutta uudet institutionaaliset ja ideologiset ratkaisut eivät ole vielä vakiintuneet. Tällöin toiminta jatkuu totutuilla käytännöillä, vaikka niiden perusta jo horjuu. Kyse ei ole yksittäisestä kriisistä, vaan vuosikymmeniä hallinneen ajattelumallin hajoamisesta. Kuten tasavallan presidentti Alexander Stubb totesi: "Kylmän sodan jälkeinen aikakausi on ohi. Uusi järjestys hakee muotoaan."
Viime vuosiin asti kansainvälistä taloutta ja yrityselämää jäsensi suhteellisen yhtenäinen kehys: sääntöpohjainen, neoliberaali järjestelmä. Se näkyi vapaan kaupan logiikkana, globaaleina toimitusketjuina ja tehokkuutta korostavina johtamiskäytäntöinä. Järjestys esitti itsensä neutraalina ja väistämättömänä toimintaympäristönä, johon yritysten ja valtioiden tuli sopeutua. Tämä kertomus on menettänyt selitysvoimaansa.
Kiinassa on pitkään kehittynyt talousmalli, jossa valtio toimii markkinoiden keskeisenä koordinoijana. Yritystoiminta, pääoma ja poliittinen valta kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka on osoittautunut taloudellisesti ja geopoliittisesti tehokkaaksi, mutta joka ei nojaa liberaalin markkinatalouden perusoletuksiin. Kiinalainen valtiokapitalismi ei haastakaan länttä abstraktina ihanteena vaan käytännön tuloksilla.
Samaan aikaan länsimaissa on voimistunut poliittinen vastareaktio globalisaatiolle. Trumpismi ei ole syntynyt taloustieteen teorioista vaan vaalien kautta. Se ei muodosta johdonmukaista talousideologiaa, mutta tarjoaa yksinkertaisen selityksen epäoikeudenmukaisuudelle ja lupauksen kansallisesta kontrollista.
Neoliberaali järjestys ei ole kadonnut, mutta sen legitimiteetti on murentunut. Vanha globaali kehys elää rutiineissa, mutta ei enää uskottavana kertomuksena.
Mark Carney kiteytti tilanteen Davosissa: sääntöperustainen maailmanjärjestys ei toimi niin kuin sen oletetaan toimivan. Vahvat poikkeavat säännöistä, koska voivat; heikot mukautuvat, koska eivät voi muuta. Kun tämä hyväksytään luonnonlakina, mukautumisesta tulee itseään vahvistava toimintatapa.
Carney viittasi Václav Havelin esimerkkiin vihanneskauppiaasta, joka ripustaa ikkunaan sosialistisen iskulauseen, johon ei itse usko. Ele ei perustu vakaumukseen vaan turvallisuushakuiseen mukautumiseen. Slavoj Žižekin mukaan ideologiat eivät toimi siksi, että ihmiset uskovat niihin, vaan juuri siksi, että he tietävät niiden olevan puutteellisia ja toimivat silti niiden mukaisesti. Ideologia ei ole ensisijaisesti uskomus vaan käytäntö. Ratkaisevaa ei ole iskulause, vaan kyltti ikkunassa.
Sama koskee markkinoita. Yritykset tavoittelevat ennustettavuutta, tehokkuutta, vakaita jakelukanavia ja pitkiä verkostosuhteita. Ne rakentavat toimitusketjuja olettaen, että maailma on hallittava ja jatkuva. Silti geopoliittiset ja ideologiset voimat eivät ole markkinoiden ulkopuolisia häiriöitä vaan niiden rakenteellinen ehto ja ovat sitä aina olleet.
Markkinat eivät ole poliittisesti neutraaleja. Kauppasodat, pakotteet, teollisuuspolitiikka ja ilmastosääntely muokkaavat suoraan markkinointi- ja hankintapäätöksiä, liikesuhteita sekä arvo- ja toimitusketjuja. Ideologiat määrittävät, mikä nähdään rationaalisena, tehokkaana ja legitiiminä liiketoimintana. Siksi yritykset eivät ainoastaan kilpaile, vaan myös tekevät yhteistyötä ja kiistävät sääntöjä samanaikaisesti. Kilpailu, yhteistyö ja kamppailu elävät rinnakkain. Markkinoilla kamppaillaan jatkuvasti siitä, kenen teknologiat, standardit ja verkostot hyväksytään ja kenen ei.
Globaalit markkinat eivät ole vakaa järjestelmä vaan kiistanalainen areena. Liike-elämä on altis ideologisille vaikutuksille juuri siksi, että sen käytännöt näyttäytyvät teknisinä ja neutraaleina. Johtajan ei tarvitse kannattaa mitään ideologiaa uusintaakseen sitä. Riittää, että hän toimii totuttujen oletusten mukaisesti. Ideologia ei näytä ideologialta, koska se on muuttunut toimintatavaksi: kyltiksi ikkunassa.
Välitila ei ole neutraali odotushuone. Se suosii niitä, jotka ymmärtävät, että säännöt eivät ole luonnonlakeja vaan neuvoteltavissa. Kun vanha järjestys elää rutiineissa ilman uskoa ja uusi hahmottuu vasta osina, ratkaisevaa ei ole vakauden odottaminen, vaan kyky lukea muutosta. Maailma on jo muuttunut. Juuri siksi myös markkinoiden säännöt ovat liikkeessä.
Kimmo Alajoutsijärvi
liiketaloustieteen professori Agderin yliopistossa Norjassa, toiminut aiemmin markkinoinnin professorina Oulun yliopistossa