Harvoin pääsee todistamaan yhtä tapahtumarikasta ja hauskaa kisaa kuin hiihtoratsastus. Oululaisella Turkan Ratsurinteellä sunnuntaina pidetyssä hiihtoratsastuskisoissa irtosivat väliin niin hevosenkengät kuin perässähiihtäjän suksetkin.

Radan mutkat, esteet, kumpareet ja kitkaeste haastavat ratsukon ja perässä roikkuvan hiihtäjän. Tärkeintä on, että yhteistyö pelaa hiihtäjän ja ratsukon välillä.

Pitäisi pitää myös vauhtia yllä, sillä kisaa käydään ajasta. Hiihtäjän on yritettävä pysyä perässä ja jos ei muu auta, heittäydyttävä vaikka mahalleen hevosen vedettäväksi. Niin kävi minisuksilla hevosen perässä roikkuneelle Sara Mäntylälle lämminverisen ruunan, Hepohaan Gilbertin ottaessa loppuspurtin.

Lue juttu: Hevonen valitsi um­pi­han­gen ja hiih­tä­jäl­tä­kin len­si­vät sukset jalasta – Hiih­to­rat­sas­tus on hauskaa puuhaa, mutta har­ras­tus­pai­kat ovat har­vas­sa