Fris­bee­gol­fin pariin pääsee pik­ku­ra­hal­la – lajin am­mat­ti­lai­nen Jenni Es­ke­li­nen arvioi Oulun radat

Oululaisen Jenni Eskelisen syntymäpäivälahjaksi vuonna 2009 saamat fresbeegolfkiekot muuttivat kaiken.

Jenni Eskelinen tykkää kierrellä Oulun frisbeegolfratoja. Hänen menestyksensä salaisuus on pitkäjänteinen harjoittelu.
Jenni Eskelinen tykkää kierrellä Oulun frisbeegolfratoja. Hänen menestyksensä salaisuus on pitkäjänteinen harjoittelu.
Kuva: Ester van Dam

Oululaisen Jenni Eskelisen syntymäpäivälahjaksi vuonna 2009 saamat fresbeegolfkiekot muuttivat kaiken. Vuonna 2014 hän voitti Euroopan mestaruuden ja Euroopassa kisoja kiertävä lajin ammattilainen haaveilee pääsevänsä kisaamaan vielä Yhdysvaltojen radoille.

– Aluksi oli mukavaa käydä viikonloppuisin kavereiden kanssa heittelemässä kiekkoa. Sitten pelaaminen lisääntyi ja huomasin pelaavani usein myös arkisin. Töiden jälkeen oli aina kauhea kiire ehtiä radalle. Vuonna 2012 vietin varmasti enemmän aikaa radoilla kuin kotona tai muissa harrastuksissani, muistelee Jenni Eskelinen, jonka palkintokaappia koristavat myöa yksi EM-pronssi ja kaksi SM-pronssia.

Suomalaiset ovat ruotsalaisten lisäksi Euroopan innokkaimpia frisbeegolfin harrastajia. Suuria harrastajamääriä palvelee jo lähes 700 rataa erilaisilta alueilta.

Laji on helppo aloittaa, sillä suurimmalle osalle radoista pääsee veloituksetta. Laji ei myöskään maksa maltaita. Alkuun pääsee helposti jo muutamalla kymmenellä eurolla.

– Kiekot maksavat noin 15 euroa. Muutamalla kiekolla pääsee hyvin alkuun, Oulun Frisbeeseuraa edustava Jenni Eskelinen kertoo.

Jennin arvioita Oulun radoista

Virpiniemi: Metsärata, jossa saa heittää ylä- ja alamäkeen sekä lyhyttä ja pitkää heittoa. Hyvä peruskangasmetsä. Mielellään menen Virpiniemeen pelaamaan, sillä puitteet ovat hyvät.

Toppila: Puistorata, josta löytyy muutama metsäväylä. Aloittelijaystävällinen rata lyhyine väylineen. Oulun suosituin rata, jossa käy paljon harrastajia.

Hiironen: Monipuolinen rata, joka on Oulun vanhin. Haastetta tuottaa tiukat ob-alueet. Pitkää ja lyhyttä väylää, puistossa ja metsässä. Tykkään radasta, koska väylät ovat selkeät ja hyvät. En tykkää pelata liian helppoa rataa, joten Hiironen sopii minulle.

Pikkarala: Maksullinen rata, jossa kaksi eri lay-outtia eli kilparata ja amatöörirata. Kilparata tuo haastetta pitkillä väylillä ja osittain tiukoilla par-lukemilla. Amatöörirata on pääsääntöisesti samanlainen, väylät ovat vain lyhemmät. Radat ovat hyvässä kunnossa ja alueelta löytyvät wc, nuotiopaikka ja roskikset. Maasto hieman tylsä ja osittain hiekkainen, josta vaikea heittää.

Köykkyri: Metsärata, jossa suhteellisen pitkiä väyliä. Keskenään erilaisia väyliä, joten monenlaisia heittoja saa heittää. Maasto hieman haastava kulkea.

Liminka: Monipuolinen helpohko rata. Tulee käytyä harvemmin.  Kävisin varmasti useammin, mikäli rata olisi lähellä.

Lue tämä juttu kokonaan ja muut Kalen! jutut näköislehdestä. Kale! on Kalevan letkeä lehti kaupunkilaiselle ja se ilmestyy Oulun alueella torstaisin.