Hallituksella on edessään perustavanlaatuinen valinta: turvataanko toimivat asuntomarkkinat vai vapautetaanko asunnot ammattimaisen majoitustoiminnan välineiksi. Molempia ei voi saada.
Toisella lausuntokierroksella ollut ja tyrmätty lakiesitys, joka olisi mahdollistanut laajamittaisen asuntomajoituksen, paljasti karusti, mitä hallitus on valmis uhraamaan asuntosijoittajien intressien vuoksi – nimittäin kaupunkien kaavoituksen, asuinalueiden vakauden ja toimivien asuntomarkkinoiden edellytykset, vaikka niiden vahvistaminen on kirjattu hallitusohjelmaan.
Kun tavalliset asunnot muuttuvat jatkuvasti vuokrattaviksi “minihotelleiksi”, ne katoavat pitkäaikaiselta vuokramarkkinalta ja nostavat sekä vuokria että hintoja. Asuinalueet menettävät luonteensa, turvallisuus heikkenee ja naapurustot pirstaloituvat. Tämä ei ole kaupunkipolitiikkaa vaan markkinavääristymää, joka hyödyttää harvoja ja heikentää monien elinoloja.
On tärkeää tehdä ero kahden asian välillä. Oman asutun kodin satunnainen lyhytvuokraus on järkevää sallia selkein säännöin, kuten rekisteröinti- ja lupamenettelyin, kuten muualla Euroopassa tehdään. Mutta ammattimainen asuntomajoitustoiminta ei ole sama asia – se on hotellitoimintaa ilman hotellialan velvoitteita. Sen laillistaminen loisi Suomeen kahdet eri pelisäännöt, joissa asuntoja lyhytaikaisesti vuokraavat toimijat pääsisivät helpommalla kuin valvotut majoitusyritykset.
Euroopan kaupungit, kuten Amsterdam, Barcelona ja Pariisi, ovat rajoittaneet ja kieltäneet ammattimaista lyhytvuokrausta juuri siksi, että asumisen kohtuuhintaisuus ja paikallisten asukkaiden oikeudet on asetettu etusijalle. Rajoitukset koskevat oman asutun asunnon lyhytvuokrausta. Suomi ei voi kulkea vastavirtaan ja romuttaa omia asuntomarkkinoitaan.
Jos hallitus haluaa toimivat asuntomarkkinat, se ei voi samalla avata koteja rajattomasti majoitustoimintaan. Viisas valinta on selkeä: suojellaan koteja ja kaupunkien elinvoimaa – ei muuteta asuinalueita hotelleiksi.
Taina Torvela
kodinomistaja, ekonomi, Rovaniemi