Jo lapsena Yrjö Rautio katseli ihaili isänsä kädentaitoja. Kun isä teki kirvesvartta, jokainen puukon vuolaisu oli kuin taiteilijan siveltimen veto.
”Isäsi se oli kova työmies”, saattaa joku vanhempi ihminen yhä sanoa. Se on suurin arvostuksen ilmaus ihmistä kohtaan minun järvikylilläni.
Työ ei kuitenkaan ole täälläkään enää ihmisen mitta samalla tavoin kuin oli aiempien sukupolvien maailmassa.
