Suomalaisen juhannusaaton dynamiikka on kokemukseni mukaan tämä: Stressaantunut, itsensä sisään patoutunut kansalainen haluaa päästää kaikista huolista kerralla irti. Raivoisa tahtotila ajaa häntä kohti vapautta, mutta koska huolet ovat takiaismaisia, on niistä vapautuakseen valeltava sisäpuolensa viinalla, piestävä itseään vihdoilla kuumassa saunassa, laulettava (tai huudettava) keuhkonsa auki ja todennäköisesti heittäydyttävä lähimpään kylmään vesistöön.
Essee: Juhannuksena suomalainen pieksee itseään kuumassa ja kylmässä ja valelee sisäpuolensa viinalla – rituaali säilyy, vaikka sen merkitys olisi kadonnut
Juhannuskokot palavat yhä, vaikka kukaan ei usko henkiolentoihin, joita niillä luultavasti joskus lepyteltiin. Rituaalit ohittavat järjen ja vetoavat mielikuvitukseen, ja juuri siksi ne säilyvät niin hyvin, kirjoittaa Pauli Tapio.
Mainos
Pelaa Kalevan digitaalisia pelejä
Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi