Suomalaisen juhannusaaton dynamiikka on kokemukseni mukaan tämä: Stressaantunut, itsensä sisään patoutunut kansalainen haluaa päästää kaikista huolista kerralla irti. Raivoisa tahtotila ajaa häntä kohti vapautta, mutta koska huolet ovat takiaismaisia, on niistä vapautuakseen valeltava sisäpuolensa viinalla, piestävä itseään vihdoilla kuumassa saunassa, laulettava (tai huudettava) keuhkonsa auki ja todennäköisesti heittäydyttävä lähimpään kylmään vesistöön.
Kriittisesti tarkasteltuna mikään tässä ei ole yksiselitteisesti nautinnollista, ei varsinkaan kun kaikki tehdään samalla kertaa, mutta se toimii.