Port-au-Prince Anna rahaa, lasta kantava laiha nainen tönii käsivarteen, kun nousemme autosta pienellä aukiolla Haitin pääkaupungissa Port-au-Princessa. "Anna rahaa", nainen tönii entistä vaativammin maleksien lopulta meidät kiroten viereiseen puistikkoon, kun autonkuljettaja kehottaa häntä häipymään.
Puistikossa reuhottaa tyhjiä Unicefin lahjoittamia telttakatoksia. Aukion toisella laidalla seisoo Port-au-Princen katedraalin haamu. Vuosi sitten 12. tammikuuta kello 16.53 maanjäristys ravisteli Haitin pääpyhätön luurangoksi.
Viikkoja järistyksen jälkeen katedraalin raunioissa lojui vielä menehtyneiden ihmisten jäänteitä. Kalman haju leijaili kivikasojen yllä.
Nyt katedraalin raunion äärellä rukoilee päivittäin ihmisiä, surevat vainajia ja kiittävät selviytymistään.
Ja raunioita riittää: presidentin palatsi, valtiovarainministeriö, oikeusministeriö, päävankila... Pääkaupunkia ympäröiviltä rinteiltä valuu murskaantuneiden rakennusten jäänteitä paikoin yhtenä virtana. Lisää tuhoa rinteillä syntyy rankkasateilla, kun kivimassa lähtee veden voimasta liikkeelle ja pyyhkäisee matalalle perustetut ehjät rakennukset mukaansa.
Osa pääkaupungin raunioista on rajattu korkein aidoin piilottamaan masentavaa näkymää, osa raivattu pois. Parlamenttitalostakin on muistona tyhjä sorakenttä. Uudesta ei ole tietoa.
Vuosi sitten kaupungin yllä leijuivat järkytys ja alakulo. Katedraalin ympärillä sai kävellä rauhassa. Kadut olivat sekasorron vallassa sortuneiden rakennusten jäänteistä, osa täysin tukossa presidentinpalatsin ja katedraalin välisellä alueella.
Nyt kadut ovat auki, ja kadun varret täyttyneet kaupustelijoista ja palvelun tarjoajista. Liikennevirran pysäyttämän auton luokse ryntää nopeasti virvokkeiden kaupustelija tai tuulilasinpesijä likainen rätti kädessään. Jos palvelu ei kelpaa, keskisormi nousee helposti kuittaukseksi ja kirousten ryöppy perään.
Elämä siis virtaa Haitin pääkaupungissa, mutta ääni on aggressiivinen ja turhautunut.
"Hallitus ei ole tehnyt vuoden sisällä yhtään mitään", sanoo Annesuze Denistat, 26. "Kaikki apu on tullut ulkomailta."
Denistat selvisi järistyksestä hengissä, kun joku avunhuudot kuullut kaivoi hänet kaksikerroksisen talon raunioista. Betoni-
lohkareet silpoivat kuitenkin Denistat'n vasemman käden. Se piti amputoida olkavarresta lähtien.
"Käsi leikattiin Dominikaanisessa Tasavallassa muutama päivä järistyksen jälkeen. Saimme sinne sisareni kanssa kyydin ohikulkevasta autosta."
Maaliskuusta lähtien Denistat on asunut 25-vuotiaan siskonsa kanssa evakuointileirissä Petionvillen kaupunginosassa Port-au-Princessa. Asumuksena on lahjoituspressuista kyhätty telttakatos.
Kapeiden käytävien erottelemassa telttameressä asuu 22 000 ihmistä. Leiri on yksi Haitin suurimmista. Kotinsa menettäneitä on edelleen 1,2 miljoonaa. On vaara, että telttaleireistä syntyy pysyviä slummeja. Pysyvyydestä kertovat jo keskuskeittiöt ja myyntikojujen rivistöt leirien varrella.
Petionvillen leirin historia oli jäädä lyhytaikaiseksi, kun telttakylän asukkaat aiottiin häätää kolme kuukautta järistyksen jälkeen. Leiri sijaitsee nimittäin golf-kentällä, ja parempiosaiset olisivat halunneet päästä kesän kynnyksellä jo viheriölle.
Moni on joutunut hakemaan leireiltä turvaa saatuaan häädön omasta kodistaan, jos vuokraisännän oma talo on sattunut sortumaan. Lähtö on pikainen, kun vuokrasopimus on suullinen.
Leirien asukkaista lähes puolet on alle 18-vuotiaita. Lapset ja vammaiset ovat haavoittuvimpia ryhmiä. Vammaisia on syrjitty, hävetty ja piiloteltu perinteisesti Haitissa. Leireillä heidän asemansa on kärjistynyt entisestään.
Petionvillen leirillä vesipisteet, käymälät ja suihkut sijaitsevat kaukana eri puolilla leirillä. Denistat pääsee sentään liikkumaan, mutta muuten yksikätinen on paljon toisten avun varassa. "Sisko valmistaa ja tuo ruuan minulle."
Naisten turvallisuus on uhattuna monilla leireillä, seksuaalista väkivaltaa ja raiskauksia on raportoitu. Nuorimmat uhrit ovat olleet alle 15-vuotiaita, ja törkeimmillään juuri synnyttänyt äiti on raiskattu, kertoo ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin raportti.
Myöskään prostituutio ja huumeet eivät ole vieraita epätoivoisissa oloissa, kun juuri kenelläkään ei ole työtä.
Denistat sanoo säästyneensä väkivallalta leirissä. Kurjissa oloissa hänellä on ollut myös onnen tynkää. Hän on päässyt osalliseksi kirkkojen yhteisen avustusjärjestön Actalliancen vammaisten avustusohjelmaan.
Järjestö antaa puolen vuoden ajan 75 dollaria kuukaudessa avustusta. Lisäksi Denistat sai järjestöltä 450 dollarin pesämunan yritystoiminnan aloittamiseen. "Myyn leirin torilla muun muassa kenkiä ja kosmetiikkaa", hän kertoo.
"Yritämme integroida vammaiset mukaan yhteiskuntaan. Teemme työtä yhdessä hallituksen kanssa", sanoo avustusohjelmaa vetävä Aaron Tate Church World Service -järjestöstä. "Hallitusta on paljon moitittu, mutta tässä se on toiminut erinomaisesti", Tate sanoo.
"Minä en ole odottanut poliitikoilta koskaan yhtään mitään", sanoo puolestaan taiteilija Albert Desmangles ja päästää kaikuvan naurun ateljeekodissaan ylempänä Port-au-Princen rinteillä.
Vuosi sitten Desmangles kaivoi veljensä kanssa viikon ajan raunioita löytääkseen veljen vaimon. Tämä löytyikin lopulta kuolleena. Ohessa löytyi kymmeniä muita kuolleita ja kahdeksan elävää. "Se oli käännekohta elämässäni. En jaksa oikein välittää pienistä murheista, en oikein syödäkään, en korjauttaa autoani."
Haitilaisten kärsivällisyyttä on koetellut myös marraskuinen presidentinvaalin ensimmäinen kierros. Tarkkailijat raportoivat laajoista väärinkäytöksistä. Ensimmäiset epäviralliset tulokset nostivat kaduille väkivallan aallon.
Virallisia tuloksia on odotettu toista kuukautta. Huhut vellovat päivittäin julkistamisajankohdasta. Olipa niiden tulos mikä tahansa, uusia mellakoita on luvassa.
Presidentin valinta ei lopulta monia kiinnosta. Vaaleissa kävi äänestämässä vain joka neljäs. "En äänestänyt. Kiitin vain onneani, että selvisin marraskuussa hengissä ensimmäisen äänestyskierroksen mellakoista", Desmangles sanoo. "Enemmän olen huolissani näistä ihmisistä, jotka asuvat kadulla."
"Haitissa pitäisi tapahtua muutos. Täällä on aivan liikaa erottelua ihmisten välillä, varsinkin yhteiskuntaluokkien välillä."
www.kaleva.fi