Eng­lan­ti­lais­ta an­tiik­kia Koil­lis­maan kor­ves­ta

KalevaKolmetoista kilometriä Pudasjärven Kurenalta syvemmälle Koillismaata ei äkikseltään tunnu oivalta

Video ei ole tällä hetkellä saatavilla. Pahoittelemme häiriötä.

Kolmetoista kilometriä Pudasjärven Kurenalta syvemmälle Koillismaata ei äkikseltään tunnu oivalta kauppapaikalta. Ei ainakaan erikoisliikkeelle. Yrittäjien liikeideaa ei kannata kummeksua, vaan kysytään suoraan Glasereilta, Lizzyltä ja Victorilta.

Ahtisen Anna-Liisana Oulussa kasvanut Lizzy muutti Hollantiin vuonna 1980. Englantilais-hollantilaisen Victorin hän tapasi seitsemän vuotta sitten yhteisten ystävien luona. Ensiksi asuttiin Leidenissa, sitten muutettiin pienempään Roosendahliin Belgian rajalle.

Painava syy muuttoon oli turvattomuuden ja pelon ilmapiirin leviäminen. "Huume- ja siirtolaispolitiikka on tehnyt reilun kahdenkymmenen vuoden aikana Hollannista täysin toisenlaisen, kompleksisen yhteisön", Lizzy selittää.

Kotimurrot olivat leideniläisnaapuruston arkipäivää. "Kotimme ikkunat oli suojattu kalterein eikä ihanasta sisäpihastakaan voinut nauttia suojavarustuksen varjossa", Lizzy kertoo.

Pikkukaupunki Roosendahl ei kuitenkaan tuonut ratkaisua tilanteeseen. Pian sielläkin ahdisti, ja oli etsittävä täysin uusi suunta. Lähdettävä pois Hollannista, kuten jo niin moni ennen heitä.

Victor vähättelee kotimaansa olojen vaikutusta Suomeen-muuttoon. Hän puhuu mieluummin uudenlaisen elämäntavan valitsemisesta. "Kysyin Lizzyltä, eläisimmekö vähän köyhempinä ja onnellisina vai rikkaina ja onnettomina", hän kertoo.

Lizzy oli valmis muutokseen. Niinpä Victor lopetti yhden miehen konsulttiyrityksensä ja Lizzy jätti työnsä psykiatrisena sairaanhoitajana. Molemmat jäivät varhaiseläkkeelle.

Glaserit päättivätmuuttaa Suomeen, Victorille jo tutuksi käyneeseen Lizzyn kotimaahan. Kaksi vuotta sitten asetuttiin Saunajärvelle, Yli-Iin ja Pudasjärven rajamaille. "18 kilometriä sivistyksestä", Victor sanoo tyytyväisyyttä äänessään. Kesämökiksi tehty rakennus on kokenut Victorin käsissä muodonmuutoksen. "Se on kuin laiva kuivalla maalla", laivaharrastaja kuvaa työnsä jälkeä.

Vesillekin Glaserit ennättävät. Koska antiikkiliike pidetään avoinna vain perjantaista sunnuntaihin, kesän alkuviikolla annetaan aikaa merimaisemalle.

Pudasjärvelle, vähän kuin keskelle ei-mitään perustettu antiikkiliike ei tavoittele taivaita, se on itse valittu elämäntapa. "Pääasia on, että saamme tehdä työtä yhdessä. Elämä on lyhyt", Victor toteaa.

"Meillä oli jo varattuna tavallinen liikehuoneisto, mutta minä halusin jotain muuta", Lizzy kertoo. "Näin unessa punaisen mummonmökin ja sanoin Victorille, että haluan mieluummin sellaisen. Ja pian tämä tulikin myyntiin", hän viittoo kohti pientä taloa.

Mummonmökin kuisti, eteinen ja tupa on omistettu tavaroille. Kamarikin osin, mutta Victor liikemiehenä hallinnoi nurkan toimistoa. Vintillekin tulee toimintaa. "Annamme nuorille, vastavalmistuneille taiteilijoille mahdollisuuden asettaa töitään näytteille", Lizzy selittää.

Pihamaa on niin ikään osa yritystä: Victor tekee auto- ja vaunukauppaa, ja pihan toisella puolen, niityn laidalla, on kesäkahvila pienessä punaisessa hirsimökissä. Kahvilan ovenpielessä roikkuu vanha emalinen kahvipannu, jonka suulle harmaasieppo on tehnyt pesän. Victor kehottaa hiipimään sen äärelle varovasti. Pesässä uinutaan.

"Onko elämä yhtä suloista kuin siepoilla?" ei malta olla kysymättä. Victor myöntää naurahtaen ja kiittelee monin sanoin vaimonsa sukulaisia ja eritoten pudasjärveläisiä, jotka ovat tehneet uuteen ympäristöön asettumisen positiiviseksi kokemukseksi. Vaikka Victor ei puhukaan suomea - hän kertoo ymmärtävänsä pari kolmekymmentä sanaa - hänet otettiin mukaan hirviporukkaan kun oli kuultu, miten innokas ja kokenut metsämies hän on.

AntiikkikauppiaiksiVictor ja Lizzy innostuivat sukulaisten innostamana. Victorin tädillä on Somersetissä, Bathin liepeillä Englannissa antiikkihalli, joten antiikkiyrittämisen arkipäivä oli tuttua. Molempien kiinnostus ja harrastus vanhoihin ja erikoisiin esineisiin antoi lisää uskoa oman yrityksen perustamiseen, ja Viliga Oy aloitti vuosi sitten.

Sijainti kaukana kaupunkikeskuksesta ei ole ongelma, yrittäjäpariskunta vakuuttaa. Itse asiassa se saattaa olla paremminkin houkutin.

Glaserit ovat keskittyneet esineistöön. Huonekalujakin valikoimassa on, mutta vähemmän. Myynnissä on tällä hetkellä yksinomaan Brittein saarilta tuotua tavaraa, mutta suomalaista antiikkia tulee myös tarjolle myöhemmin.

Kuistin penkeillä on edustava kokoelma messinki- ja kupariesineitä, esimerkiksi uljaat edvardiaaniset peurat. Eteisessä törmää Victorin intohimoon, aseisiin. Seinällä on kaksi Suomi-konepistoolia ja penkin päällä legendaarinen pikakivääri Emma, kaikki toki deaktivoituja.

Tuvasta löytyy laaja valikoima posliinia, lamppuja, tauluja ja työkaluja sekä vanhaan kehtoon asettuneet nukkeneidit, Lizzyn vaalimat. Hän haluaisi löytää valikoimaan myös vanhoja nukenvaunuja, mutta niitä ei ole ollut tarjolla missään.

Englantilainen esineistö on tällä hetkellä hyvin suosittua, sen ovat Glaseritkin saaneet havaita. Kenties syynä ovat brittiläiset tv-ohjelmat, joiden lavastus antaa kipinää. Myöskin lisääntynyt ulkomaisten sisustuslehtien selailu saa suomalaisetkin kodinsisustajat viehättymään esimerkiksi kukkakuoseista ja -tauluista. Muun muassa jugendin vastineena nähdyn arts and crafts -tyylin esineet kiinnostavat, samoin art deco.

Glaserit lupaavat yrittää hankkia sitä, mitä tarjolla ei ole. Seuraavalla hankintamatkalla elokuun alussa toivomuslistalta löytyy muun muassa kalastusvälineitä, miesten kelloja ja turkoosi divaani. Kun joka kerta käydään 25-30 eri paikassa ympäri Britanniaa, mahdollisuudet toiveiden täyttymiseen ovat hyvät.

Vanhojen tavaroiden maailman kiehtovuus on usein juuri siinä, ettei jotain löytäessään edes tiedä, miten hyvän löydön onkaan tehnyt. Victor hankki taannoin halvalla läjän kelloja. Mukavalta näyttänyt taskukello ei toiminut, joten hän käytti sitä korjaajalla. Hinta-arvio 45 euroa tuntui liialta. Jotakin oli antiikkikauppiaalta jäänyt kuitenkin huomaamatta: kello oli täyttä kultaa.

Tavaroista riittäämonia tarinoita ja isäntäpariskunta toistaa niitä mielellään. Unen mummonmökistä on tullut paitsi vilkas yritys, myös paikka jossa muistellaan, jaetaan kokemuksia ja parannetaan maailmaa. Ei ihme, sillä kävijä otetaan vastaan kuin odotetuin vieras ainakin.

Viliga Oy on avoinna kesäisin pe-su 13-20,
p. 050-5566 069. www.viliga.moonfruit.com

Ilmoita asiavirheestä