Suomen nykyinen sähkön hinta ei ole luonnonilmiö, vaan seurausta poliittisista päätöksistä. Sanna Marinin hallitus päätti käytännössä ajaa alas kotimaisen turvetuotannon, jolla on pitkään tuotettu sekä lämpöä että sähköä ja turvattu huoltovarmuutta. Päätös tehtiin ideologisin perustein, ei kansantalouden tai energiaturvallisuuden ehdoilla.
IPCC-keskustelujen yhteydessä turve luokiteltiin Suomessa ei-uusiutuvaksi ja siten "pahaksi" energiaksi. Samalla kuitenkin suomalaisomisteinen yhtiö jatkaa turvetuotantoa Ruotsissa, jossa sama turve on hyväksytty uusiutuvaksi. Lopputulos on absurdi: Suomeen tuodaan Ruotsista turpeella tuotettua sähköä vihreänä energiana. Päästöt eivät katoa, mutta huoltovarmuus Suomessa on kadonnut.
Turvetuotannon alasajo oli vakava virhe. Kyse oli huoltovarmuuden kannalta elintärkeästä elinkeinosta, jonka romuttaminen näkyy nyt sähkön hinnassa ja energiariippuvuudessa. Samaan aikaan energiantuotantoa on ohjattu yhä voimakkaammin tuulivoimaan, joka Suomen jäätävissä olosuhteissa ei ole niin toimintavarma kuin on annettu ymmärtää. Jäätyminen ja tuotannon epätasaisuus tekevät siitä heikon selkärangan sähköjärjestelmälle.
On järjetöntä korvata turve polttamalla hyvälaatuista tukkipuuta. Siinä hävitetään jalostusarvo ja ajetaan metsäteollisuuden tulevaisuutta alas. Tämä ei ole vihreää siirtymää, vaan resurssien tuhlausta.
Samaan aikaan kansalaiset maksavat. Sähkön hinta, korkeat siirtomaksut ja tulevat tehomaksut tekevät erityisesti omakotiasujien arjesta painajaisen. Kulutus vähenee pakosta, ei valinnan vuoksi. Tässä kehityksessä voittajia ovat sähkön verkkoyhtiöt, joista moni on ulkomaisessa omistuksessa.
Kun energia maksaa liikaa, koko talous näivettyy. Tämä on tie, jolta on vielä mahdollista kääntyä. Kotimainen turve on palautettava osaksi energiavalikoimaa, huoltovarmuus on nostettava ideologian edelle ja sähkön hinnan kohtuullisuus asetettava jälleen politiikan tavoitteeksi
Harri Pullola
Kemi