Olen viimeisten viikkojen ajan huokaissut monta kertaa helpotuksesta, että onneksi nyt on kevät ja kesää kohti mennään. Kaamosapatiaan taipuvaisena en usko, että olisin pysynyt näin positiivisena, jos tämä vallitseva maailman tilanne olisi iskenyt marraskuussa. Syksyn pimeimpinä iltoina vesisateessa kotiin kävellessä mieli olisi ollut varmasti matalampi. Auringonvalo ja pidentyneet päivät ovat antanut toivoa siitä, että tästä kyllä selvitään.