Nyt näemme mihin johtaa valtiovarainministeri Purran toteamus, ettei empatia kuulu politiikkaan. On erikoista, että perussuomalaiset profiloituvat muita isänmaallisempana puolueena, mutta ovat mukana innokkaasti viemässä tuhkatkin pesästä niiltä ikäihmisiltä, jotka osaltaan pelastivat itsenäisyytemme tehden uhrauksia nykysukupolven hyväksi.
Mikä on epäempaattisempaa kuin kuntien pakottaminen säästöihin, jonka seurauksena jopa dementoituneet vanhukset jätetään heitteille koteihinsa, joita he eivät enää tunnista kodeiksi? Samaan aikaan hallitus tukee yksityistä terveysbisnestä, jonka pelätään vain nostavan hintoja Kela-korvausten korotusten myötä.
Käsi sydämelle terveysalan yrittäjät, oletteko unohtaneet Hippokrateen valan, jonka mukaan eettinen tehtävänne on parantaa ja auttaa sairaita sen sijaan että kasaatte itsellenne ja osakkaille ylimitoitettuja voittoja hyötymällä ihmisten sairastumisesta. Kohtuullisuudessa ja oman toimeentulon varmistamisessa ei tietenkään ole mitään pahaa.
Nyt voi keskituloinen joutua maksamaan peräti 600 euroa yksityislääkärille ongelmasta, joka ei hoidu terveyskeskuksessa.
Valitettavasti myös eläinlääkärit ovat nostaneet hintojaan tavalla, joka vie aivan liian monilta lemmikeiltä mahdollisuuden terveydenhoitoon.
Itselleni tuli noin 3 000 euron lasku koirani kiireellisestä hoidosta, josta selvisin velanotolla. Mietin, miten paljon pienituloisemmilla kuntalaisilla on mitään mahdollisuutta saada apua tällaisesta terveysbisneksestä.
Onko kukaan eläinlääkäri valmis hoitamaan kärsivää eläintä, jos omistajalla ei ole varaa hoitoon? Lemmikit ovat monen vanhuksenkin ainoa seuralainen ja turva, mutta kuulin kovasieluisten päättäjien toteavan jäätävästi: jos ei ole varaa, ei pidä hankkia lemmikkiä!
Siis tämä viimeinen yksinäisen tuki olisi sekin sallittu vain hyvätuloisille. En muista näin kovia arvoja suomalaisessa hyvinvointivaltiossa, josta on kuoriutunut sitten 1990-luvun ahneitten määrittelemä pahoinvointiyhteiskunta.
Miten se, että moni jää nyt ilman peruspalveluja, voi olla oikeutettu väitteellä, että näin tulevilla sukupolvilla on asiat paremmin? Miksei tämän sukupolven suomalaisilla ole oikeutta hyvinvointivaltioon vaan heidän pitäisi olla valmiita uhraamaan se tulevien kansalaisten hyväksi.
Useimmat ymmärtävät, että tämä ”pelastusoperaatio” on manipulaatiota, sillä ainoa tavoite säästötalkoilla on muuttaa hyvinvointivaltio universaaleine ihmisoikeuksineen amerikkalaistyyliseksi menestyjien kilpailuvaltioksi, jossa jokainen on oman onnensa seppä. Rikkaat siis rikastuvat, kun vähäosaisten ihmisarvon säilyttäneen järjestelmän ydinarvoksi muuttuu puhdas röyhkeys, oman edun tavoittelu, ahneus ja vaurastuminen muiden kustannuksella.
Ahkeruudella ei rikastu, sen tietävät sisarhentovalkoiset. Sen sijaan alipalkkaus ja työehtojen polkeminen on oiva keino monille suuryritysten herroille rikastua pelkän vallankäytön ansiosta. Pienyrittäjät toki ovat hekin usein puun ja kuoren välissä.
Kaarina Kailo
tietokirjailija
Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallitus (vas.)
Oulu