Valtakunnallisia Arkkitehtuurin ja muotoilun päiviä juhlittiin äskettäin. Peräti viidettä kertaa järjestettävä valtakunnallinen festivaali juhlisti tänä vuonna rakennusten ja esineiden käyttöä, ylläpitoa ja korjaamista.
Mielestäni juhlaviikon virallisen ohjelman lisäksi se tarjosi meille jokaiselle mahdollisuuden reflektoida nykyrakentamisen suuntaa ja laatua. Erityisesti kaupungeissa yhteisen kaupunkitilan kehittäminen on aihe, joka herättää usein voimakkaita tunteita. Usein nuo tunteet linkittyvät kokemukseen, että rakennettu ympäristö ei ole kaunis tai viihtyisä. Miksi näin on?
Syitä on varmasti lukuisia. Kiistatonta on se, että vanhoja rakennuksia ja niiden muotokieltä pääsääntöisesti kehutaan. Silti meille tyrkytetään vuodesta toiseen samoja laatikoita tai tylyjä asuinalueita. On selvää, että ihmisten toiveet ja nykyrakentamisen todellisuus eivät kohtaa.
Onneksi muutos on mahdollinen. Viime syksynä saimme rohkaisevan esimerkin Helsingistä. Uudelle Kruunuvuorenrannan alueelle Haakoninlahdentielle päätettiin myöntää lupa uusjugendia ilmentävien kerrostalojen rakentamiseen. Päätös on Suomessa valitettavasti toistaiseksi täysin poikkeuksellinen. Muualla Euroopassa on arkipäivää, että uusia rakennuksia suunniteltaessa koko rakennustaiteen kirjosta valitseminen on sallittua.
Rakentamisen tylyydessä meihin rinnastuvassa Ruotsissa on vuoden 2022 kuntavaalien jälkeen nähty selkeä siirtymä kohti perinteisten muotokielten paluuta.
Esimerkiksi Göteborgissa, Upplands Väsbyssä, Alingsåsissa ja Lidingössä on 1960–1980-luvun tyylejä toistavien tylyjen elementtilaatikoiden sijaan alettu rakentaa 1880–1930-luvun inspiroimia kivi- ja puutalokortteleita. Parhaimmillaan uudet asuinalueet voidaan rakentaa näyttämään siltä, kuin ne olisivat aina olleet osa kaupunkia. Ruotsissa tätä muutosta on ollut ajamassa Arkitekturupproret.
Muutos lähtee siitä, että kuntalaiset vaativat päättäjiltä uudenlaista kaavoitusta ja kaupunkikehitystyötä. Suomen Arkkitehtuurikapina, joka on puoluepoliittisesti sitoutumaton lähes 18 000 jäsenen verkosto, on esittänyt omat teesinsä tuleviin kuntavaaleihin auttaakseen äänestäjiä.
Yhtenä vaatimuksena tuleville kuntapäättäjille voisi olla Oulun arkkitehtuuripoliittisen ohjelman päivittäminen. Siinä voisi linjata, että tylyyden tyylikartelli vihdoin murretaan ja kauneus nostetaan kaupunkikehityksessä sekä arkkitehtuurissa ansaitsemalleen paikalle.
Marjo Uotila
Arkkitehtuurikapina -verkoston perustaja
INTBAU Finland ry:n hallituksen puheenjohtaja