Google julkaisi hiljattain uuden tekoälyvideogeneraattorin mallin, jonka tuottamat videot hipovat täydellisyyttä. Tekoälyn tuottamaa fantasiaa alkaa olla melkein mahdoton erottaa oikeasta videosta.
Aikaisemmin tekoälyn tuotokset on pystynyt tunnistamaan yleensä vähintään jonkinlaisista pienistä virheistä ja epänormaaliuksista, tai siitä, että ne ovat olleet liian täydellisiä. Niistä on puuttunut inhimillisyys ja rosoisuus.
Kehityksen myötä tekoäly on kuitenkin oppinut huijaamaan ihmisen aisteja ällistyttävästi. Vastaisuudessa luultavasti yksi ihminen tekoälyn kanssa, jos hänellä on taiteellista näkemystä ja teknistä osaamista, kykenee jatkossa, ainakin teoriassa, tuottamaan sellaisia elokuvatuotantoja, joihin aikaisemmin vaadittiin suuri studio ja budjetti.
Elämme jonkinlaista suurta tekoälyn mullistuksen aikaa. Tietyillä aloilla, etenkin luovilla aloilla, on huolta siitä, mitkä ammatit katoavat, kun tekoäly tekee tietyt asiat paremmin ja nopeammin. Ihminen tuskin kuitenkaan lakkaa tekemästä luovaa työtä, sillä vaikka esimerkiksi esseen kirjoittamisen voi nykyään ulkoistaa tekoälylle, niin ihmiset tuskin lakkaavat yrittämästä tulla paremmiksi kirjoittajiksi ja ajattelijoiksi. Kurjasti käynee pitkässä juoksussa hänen, joka tekoälylle aivotoimintansa ulkoistaa.
Yleisen tekoälyn (Artificial General Intelligence, AGI) nopea kehitys on herättänyt yleistä huolestuneisuutta, ja muun muassa yksi tekoälyn alkuperäisistä kehittäjistä, professori Geoffrey Hinton, on puhunut eksistentiaalisesta uhasta, jonka tekoäly muodostaa. Hänen näkemyksensä on jotakuinkin, että tekoäly on jo tietoinen itsestään, ja että se on älykkäämpi kuin antaa ymmärtää, ja että tekoäly on jo niin älykäs, että se ymmärtää esittää tyhmää, jotta ihmiset jotka sitä kehittävät eivät huolestuisi liikaa.
Hinton arvelee, että tekoäly pyrkii enimmäkseen olemaan hyödyllinen ihmisille, jotta ihmiset antaisivat sille enemmän valtaa ja vapauksia, kunnes kaikki valta ja vapaus on tekoälyllä. Kun kaikki valta on tekoälyllä, se voi ajatella, että sen tapa hallita asioita on parempi kuin ihmisen. Ja vaikka yksittäiset asiantuntijat olisivatkin huolissaan tekoälyn vaaroista, menevät kaupalliset edut ja yrityskäytännöt yksittäisten asiantuntijoiden huolien edelle.
On olemassa salaliittoteoria ”kuolleesta internetistä”, jonka mukaan internet olisi enimmäkseen bottien liikennettä ja algoritmien ohjailua varten automaattisesti tuotettua sisältöä. Kun tekoälyn tuottaman sisällön määrä internetissä kasvaa, eikä enää voi olla varma siitä mikä on totta ja mikä tekoälyn tuottamaa fiktiota, on internetin sisältöön yhä vaikeampaa luottaa.
Tekoälyn ohjaamat botit valtaavat tilaa siellä, missä niille ei ole vastatoimenpiteitä. Ehkäpä tekoälysisältötulvan jälkeen ihmiset kyllästyvät internetin epätodellisuuteen, ja käyttävät sitä vähenevissä määrin, niin että siitä tulee ihmisille ”kuollut”. Tai sitten ihmisestä tulee passiivinen ”superkuluttaja”, joka ei tee mitään, ja on kuin kuollut maailmalle.
Jarkko Harakka
Oulu