Tuijotan sinistä muistilappua, jonka olen liimannut jääkaapin oveen. Merkitsen rastin neliöön, jonka vierellä lukee ”pyykkää lakanat”. Kolme muuta neliötä jää tyhjiksi. Tänäänkään en saanut imuroitua. En lukenut kirjaa, joka on ollut kesken jo kuukausia. En saanut edes suunniteltua kauppalistaa.
Sama muistilappu on ollut jääkaapin ovessa jo muutaman päivän, ja nyt saan viimein laittaa siihen ensimmäisen rastin. Silti minusta tuntuu kamalalta. Tuntuu, että jopa viaton muistilappu tuomitsee minut aikaansaamattomuudesta. Vain yksi rasti, säälittävää.
Yhä useammin törmään sekä sosiaalisessa mediassa että kaveriporukoissa siihen, että arvostetaan eniten ihmisiä, jotka saavat aikaan asioita. Sosiaalinen media on täynnä ohjeita siitä, kuinka aikatauluttaa päivää niin, että ehtii tekemään päivän aikana mahdollisimman paljon kaikkea.
Tuntuu, että yhteiskunnassa pidetään parempana ihmisiä, jotka saavat enemmän aikaan. Pitäisi liikkua, opiskella, tehdä töitä, viettää aikaa ystävien kanssa, käydä kaupassa, syödä terveellisesti, rentoutua, lukea, oppia jotain uutta ja ylläpitää opittuja taitoja. Kaikkea pitäisi tehdä päivän aikana, ja jos en tee tarpeeksi, en ole hyvä ihminen.
Suoritettujen tehtävien määrä ei määrittele ihmisen arvoa. Jokainen ihminen on erilainen. Samat tehtävät voivat tuntua erilaisilta eri ihmisille. Myös tehtävien ajoituksella on väliä, sillä välillä on vaiheita, jolloin jaksaa tehdä useampia asioita päivässä, ja välillä taas pyykin peseminenkin voi olla ison työn takana.
Kukaan ei tiedä, mitä toisen elämässä on meneillään, joten to do -listojen ja rastimäärien vertaaminen on turhaa. On inhottavaa kuulla, kuinka joku on ”vain” opiskellut, luutunnut lattiat ja käynyt salilla, kun itse on onnistunut vain pyykkäämään.
Vain on sana, jolla on suuri merkitys. Jos sanon, että sain tänään vain pyykättyä, tarkoitan, että tavoitteenani oli tehdä muitakin asioita kuin pyykätä, mutta en onnistunut tavoitteessani. Vain-sana kertoo, että olen pettynyt itseeni. Se viestittää, että olisi syytä saada aikaiseksi enemmän.
Jos lauseeni kuulisi henkilö, joka ei saanut pyykättyä, hän voisi tuntea olonsa erityisen aikaansaamattomaksi. Henkilö saattaa kokea, että on huonompi ihminen, koska vain-sana asettaa vähimmäistavoitteen, johon hän ei ylettänyt. Jättämällä vain-sanan pois keskustelusta kuulostaa itsevarmemmalta ja tyytyväisemmältä. Silloin ei tule myöskään asettaneeksi tavoitteita muille, vaan mahdollisesti jopa motivoi kuulijoita toimimaan samoin.
Muistilapussa olevien rastien määrä ei ole kuvaus ihmisen paremmuudesta tai huonommuudesta. Ihmiset painottavat eri asioita arjessaan. Toinen haluaa panostaa liikuntaan ja opiskeluun, toinen musiikkiin, lukemiseen ja työhön.
Kukaan ihminen ei voi tehdä joka ikistä asiaa joka päivä, eikä sen takia saisi tuomita ketään – varsinkaan itseään. Elämä on liian lyhyt siihen, että aikatauluttaisimme jokaisen päivämme minuuttien tarkkuudella ollaksemme parempia ihmisiä. Muistilappuja ei ole keksitty visualisoimaan arvoamme tai tuomitsemaan tekojamme.
Tiia Poikela
Oulu