Rytikatu 6, Kemi.
Uudisasuntojen tarjonta vaikuttaa näinä levottomina aikoina vähäiseltä. Taustalla lienee asuntotuottajien havainto kysynnän hiljenemisestä. Kalliiden uudisasuntojen sijaan ostajaehdokkaat pysyvät entisessä, tai vähintäänkin hakevat halpaa, usein siis vanhempaa asuntoa.
On yleinen käsitys, että hyvän ja halvan asunnon saadakseen on ostettava kaksi asuntoa, halpa ja hyvä. Mitä pitäisi ajatella, kun puolivakavissaan tehty etsintä Pohjois-Suomen halvimmasta kerrostalokolmiosta tuottaa tulokseksi 13 000 euron hintalapulla varustetun asunnon. Näitä on samassa vuonna 1955 rakennetussa talossa myynnissä kaksinkin kappalein.
Onkohan esimerkiksi ikkunat ja keittiökalusteet lunastettava lisähintaan, vai tapauksessa muita koiria haudattuna?
Neliöitä asunnossa on viisikymmentä, mikä on kolmiolle vähän. Osan selittää saunan puuttuminen, lisäksi keittiön tilalla on keittokomero, johon ei mahdu ruokapöytää.
Löylyhuone veisi pari ja tilavampi keittiö puolenkymmentä neliötä, joten kyllä asuinhuoneetkin ovat tässä melko kompakteja.
Tilankäyttö on kuitenkin tehokasta eteisen sijaitessa asunnon keskellä. Pienestä pinta-alasta huolimatta asunto vaikuttaa aivan käyttökelpoiselta, neliöt on järkevästi käytetty.
Yhteen makuuhuoneeseen on käynti eteisestä, toiseen olohuoneesta. Olohuoneen ja makuuhuoneen välissä on komeroryhmä mutta ei väliovea, sellaista kaipaava löytää tarvitsemansa rautakaupasta.
Asuntoilmoitus kertoo, että taloon on tulossa putkiremontti. Se selittää osan halvasta hinnasta, ja mikäli remontin hinta noudattelee valtakunnallista toteutunutta keskitasoa, maksaa remontti päälle 20 000 euron eli selvästi enemmän kuin asunnon ostohinta. Taloyhtiön remonttisuunnitelmiin perehtyminen on aina tärkeää, mutta aivan olennaista se on vertailtaessa tämän hintaluokan asuntoja keskenään.
Valintaa uudisasunnon ja tämäntyyppisen huoneiston kesken asia ei juurikaan heilauta, puhutaan joka tapauksessa aivan eri hintaluokan tuotteesta.
Keittiö on siis keittokomero, mutta sellaiseksi tilava ja ikkunallinenkin. Toisessa asunnossa keittiökaappien ovet on vaihdettu, toisessa on vielä alkuperäiset jäljellä. Paljon riippuu yksittäistapauksen kunnosta, mutta aidoilla alkuperäisillä kaapistoilla alkaa jo noilla ikävuosilla olla antiikkiarvoa.
Parveketta ei asuntoon kuulu, ja olohuoneen ikkunakin on pienenpuoleinen. Asunnon yleisilme on siten hämärähkö, vaikka kyse on kuitenkin läpitalonhuoneistosta. Toisaalta jos ruokapöydän asemoi ikkunan eteen, ei sitten tarvitse murehtia sitä, että aurinko paistaisi televisioruutuun.
Kylpyhuoneet on 1990-luvulla laatoitettu, mitä sitten pinnan alla on, on toinen juttu, vaikka mitään uhkaavaa ei kuvien perusteella voi ennakoida. Putkiremontissa tilat kuitenkin uusitaan ja mahdolliset kosteusvauriot korjataan.
Kemissä Rytikarin hintataso on kuulemma alhaisempi kuin muualla. Etäisyyttä keskustaan on kymmenkunta kilometriä, ja senkin jälkeen ollaan vasta Kemissä. Riippuu tulkitsijasta, mikä on tämän seikan merkitys. Kaikkia kotipaikkoja rakastetaan, vaikka ulkopuolisen on joskus vaikea asiaa ymmärtää.
Naapureina on ruokakauppa, koulu ja kirkkokin ovat kävelymatkan päässä. Mutta niin on myös Veitsiluodon teollisuus ja vähän etäämpänä syväsatama. Tämä selittäneekin suuren osan hintatasosta. Tehtaan naapurusto on harvoin haluttu asuinpaikka.
Teollisuuden on houkutellut paikalle meri, ja se on myös Rytikarin asukkaiden yksi viihtyvyystekijä. Lähistöltä löytyy venesatama ja uimaranta. No, meri on pitkään jäässä ja vesi kesälläkin kylmää. Kateellista panetteluako? Ehkäpä näin.
Kenen arjen toimeentulo ja onnellisuus kiinnittyy Rytikarin elämään ja maisemiin, on kaksin verroin onnekas, sillä asuminen omassa onnelassa on täällä poikkeuksellisen edullista.
Helsingin mittakaavassa vielä kohtuuhintaisina pidetyissä Kalliossa tai Käpylässä hintapyyntö vastaavasta asunnosta näyttää liikkuvan 180 000 euron molemmin puolin. Sillä hinnalla ostaisi tästä talosta suunnilleen yhden rapun kaikki asunnot.
Jouko Kunnas