Kiitän johtavaa asiantuntijaa Annette Hotaria vastauksesta (Kaleva 13.1./Lukijalta). On lohdullista kuulla, ettei paperiposti katoa heti, mutta Hotarin vastaus paljastaa juuri sen kuilun, josta olen huolissani.
Hotari toteaa, ettei kenenkään tarvitse tehdä mitään, mutta samalla hän myöntää "ansan": digiposti aktivoituu heti, kun ihminen kirjautuu ensimmäisen kerran johonkin palveluun. Yksi tarkistettu verikoetulos voi siis hiljentää postilaatikon, ja sen jälkeen alkaakin se todellinen taistelu: asetusten muuttaminen takaisin paperipostiin. Tässä vaiheessa moni törmää juuri niihin "kolmannen osapuolen evästeisiin" ja asetusviidakoihin, joista kabineteissa vaietaan.
On turha väittää asiointia sujuvaksi, jos se vaatii sellaista "digitaalista lukutaitoa", jota ei kaikilla ole. Se on kuin sanoisi lukemista helpoksi tuntematta kirjaimia. Viranomaisten digiviisaus muistuttaa autokoulua, jossa opettaja tietää vain missä ratti on, mutta ei ymmärrä moottorin toiminnasta tai tien liukkaudesta hölkäsen pölähtävää.
Samaan aikaan, kun kansaa kyykytetään digipakolla, Pohde myy kehutun ja palkitun Esko-järjestelmänsä kansainväliselle jättiläiselle. Eräs lukija kysyikin minulta aiheellisesti: missä on Pohteen vastaus evästeiden aiheuttamaan asioinnin kankeuteen? Onko vastuu helpompi vain myydä pois kuin kohdata asukas ja hänen pappa-Nokiansa?
Digitaalinen viranomaisposti ei ole mahdollisuus, jos se viedään läpi ihmisten itsemääräämisoikeuden kustannuksella. Ehkä tittelien takaa sietäisi laskeutua katsomaan, miten se ihminen sieltä ”evästeiden” takaa löytyy – vai myytiinkö inhimillisyyskin osana tietojärjestelmäkauppaa?
Ulla Ranta
Oulu