Kalevassa ilmoitellaan digiopastuksesta, jotta oppisimme lukemaan lehteä tabletilla tai tietokoneella, minkä lisäksi sain tekstiviestin, jossa tiedusteltiin, kuinka kernaasti suosittelisin ystävälle Kalevan paperilehteä.
Tiedustelu herättää pelonsekaisen ajatuksen, ollaanko tässä säästöhysteriassa luopumassa myös paperilehdestä, johon totuttelu on jo alkanut sunnuntaisen digilehden lukemisella?
Se on kyllä totta, että maailma muuttuu ja muutosta kutsutaan kehitykseksi ja kehitys mielletään eteenpäin menoksi, muutokseksi parempaan. Kaikki muutos ei kuitenkaan välttämättä ole hyväksi, vaikka palvelun tuottaja saisikin muutoksella joitain euroja säästettyä.
Kilpailuyhteiskunnan kehitys on tehnyt meistä tietotekniikan orjia, jotka emme selviä ilman kännyköitä, elo ilman kännykkää, tablettia tai tietokonetta tuntuu mahdottomalta ajatukselta.
Olen jo sopeutunut lehden kutistumiseen alkuperäisestä pienempään kokoon, mutta paperilehden vaihtuminen kännykkäversioon mahtaisi olla minulle liikaa. Aamiaispöydässäni ei ole läppärille sijaa.
Tämä ei kuitenkaan ole iso ongelma, sademetsien katoaminen on iso ongelma, mutta koska sademetsäongelma ei ole ratkaistavissani, keskityn nyt pienempään, henkilökohtaiseen ongelmaani, eli miksi paperilehti on (minulle) tärkeä ja miksi sen katoaminen huolettaa?
Herään aikaisin. Aamiaishetki paperilehden kanssa on päivän tärkeimpiä hetkiä. Aamun kauneus ja hiljaisuus, herkullinen aamiainen, paperilehti Kaleva tuoreine, luotettavine uutisineen, sekä Fingerpori ja Fantom sarjakuvineen – ah, sitä onnen hetkeä.
Vanhoista paperilehdistä pyöräytän näppärän biojätepussin keräysastiaamme ja jos lattialle ja matolle kaatuu nestettä, on vanha Kaleva oivallinen nesteen imuttaja.
Kuvataiteilijan ominaisuudessa tulee toisinaan tungettua liikaa väriä taulukankaalle. Ei muuta kuin Kaleva taulun päälle, kyllä lähtee.
Viikonvaihteen ristikot tarjoavat ajankulua ja aktiviteettia vanheneville aivoilleni. Tv- ja radio-ohjelmatarjonta ovat myös tärkeitä.
Nettilehtihän tarjoaa saman. So what? Nettilehti ei tarjoa tunnelmaa ja paperilehden monikäyttöisyyttä. Olemme jo muutenkin kumaraselkäisiä nettiorjia, jotka istuvat, kävelevät, pyöräilevät ja autoilevat kännykkää tuijottaen, säilytetään edes paperilehti.
Jorma Styng
sävel- ja kuvataiteilija, Oulu