Demokratian perusajatuksena on, että hallintovallan edustajat nousevat kansan joukosta, ja että hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa.
Demokratia eli kansanvalta toimisi kai puhtaana silloin, jos tärkeimmistä valtiollisista asioista päättäisi kansa, ja vielä oikein erityisen puhtaana silloin, jos kaikki kansalaiset olisivat päätettävistä asioista samaa mieltä.
Valitettavasti näin ei kuitenkaan useimmiten ole, aina löytyy eri mieltä olevia, jotka joutuvat alistumaan toisten päätöksiin.
Yleisillä vaaleilla valitut edustajat muodostavat hallituksen, jonka tarkoituksena on toteuttaa kansan tahtoa. Entä jos hallituksen toiminta ei vastaakaan kansalaisten tahtoa? Mikäli hallituksen valitsema linja herättää huomattavan paljon vastustusta ja eripuraa, onko silloin kyse enää kansan tahdosta?
Mikäli hallituksen linja ei vastaa heidän vaalipuheitaan ja lupauksiaan, onko silloin kyse enää kansan tahdosta? Mikäli hallituksen päätökset ovat päätöksiä, joihin kansalla ei ole minkäänlaista sananvaltaa, onko silloin kyse enää demokratiasta sen alkuperäisessä merkityksessä?
Olisiko liian rohkeaa puhua demokratian perusteiden lahoamisesta, tai peräti näennäisdemokratiasta?
Demokratia sallii sananvapauden ja vapaat mielenilmaukset, joihin lakko-oikeus myös kuuluu. Lakko-oikeutta rajoitettaessa demokraattinen järjestelmä tiukentaa otettaan mielenilmausten vapaudesta. Saa osoittaa mieltä, mutta vain vähän aikaa. Lehdistönvapauskin tuntuu toisinaan olevan tiukilla.
Toimivassa avioliitossa tehdään kompromisseja, molempien mielipiteitä kuunnellaan ja otetaan huomioon. Tämä edellyttää toimivaa kommunikaatiota jossa kuunnellaan, jotta ymmärrettäisiin, kyettäisiin samaistumaan ja myötäelämään.
Toimimattomassa kommunikaatiossa kuunnellaan yrittämättäkään ymmärtää, päätarkoituksena vastata napakasti mahdollisimman nopeasti, yleensä hyökkäämällä toista halventaen. Tehokas hyökkäys on toisen keskeyttäminen, päälle puhuminen, nauraminen ja pilkkaaminen.
Toimivaa kommunikaatiota olisi hyvä harjoitella lapsesta lähtien, jotta se hallittaisiin niin avioliitoissa kuin poliittisessa työssäkin, joissa molemmissa se olisi lopputuloksen kannalta äärimmäisen tärkeää.
Koska demokratia sallii mielipiteenvapauden, se sallii myös lisääntyvän kansalliskiihkon. Äärinationalismin lisääntyminen on yhteydessä edellisen suuren sodan muistojen hälvenemiseen, ja on tuonut mukanaan historiallisten faktojen kieltämisen ja jopa väärentämisen, mikä on huolestuttavaa.
On vaikea kuvitella demokraattista valtiota, jossa harjoitettaisiin yltiöisänmaallista politiikkaa. Autoritäärinen järjestelmä lienee sopivampi sille aatteelle. Toisten nostaminen paremmaksi tai "puhtaammaksi" ihmisolennoksi kuin joku toinen, on omaan pieneen poteroon sulkeutumista ja maailmanmenon katselua pienestä tirkistysluukusta.
Edellinen lause on myös tuomitsemista, itseään parempana ihmisinä pitävien leimaamista postiluukusta tirkistelijöiksi, heidän aatemaailmaansa sen kummemmin tuntematta. Olenko itse muka sen parempi? Tuomitsijan tuomitsija?
Jorma Styng
sävel- ja kuvataiteilija, Oulu