Liberaaliin demokratiaan liitetään jo nimityksensä vuoksi vapaus ja tasa-arvo, mutta erityisesti vapauden suhteen on syntynyt monenlaisia väärinkäsityksiä. Ihmiset eivät enää ymmärrä sitä, miksi valtio on olemassa.
Vapaus käsitetään yksilön ehdottomana oikeutena ilman rajoituksia. Tämä väärinkäsitys on johtanut rasististen puheitten yleistymiseen. Rasisti torjuu ja pilkkaa erilaisista kulttuureista tulevia ihmisiä.
Sananvapaudella on kuitenkin laissa asetetut rajansa, ja rikkomuksista on annettu myös rangaistuksia. Syylliset ovat tietämättään horjuttaneet laillista yhteiskuntaamme, jota valtio pyrkii pitämään pystyssä. Tilanteen ymmärtämiseen tarvitaan kokonaisuuksien hallintaa.
Ihmisellä on sisäsyntyinen tarve selviytyä hengissä, ja siksi myös tarve elää turvallisessa ja oikeudenmukaisessa ympäristössä. Perustarpeiden täyttäminen on valtion tehtävä. Turvallisuutta ovat takaamassa poliisi- ja puolustusvoimat. Oikeudenmukaisuus määritellään valtion tuottamissa laeissa, jotka ovat demokraattisessa valtiossa kansanedustajien yhdessä sopimia ja kaikkia kansalaisia sitovia päätöksiä.
Filosofit kuvaavat valtion syntyä yhteiskuntasopimuksena, jonka kansalaiset ovat tehneet saadakseen turvaa ja oikeudenmukaisuutta. Todellisuudessa kehitys on ollut paljon monimutkaisempi. Aina on ollut vallantahtoisia ihmisiä, jotka ovat alistaneet muut alaisuuteensa. Sitten kun kansa on huomannut, ettei oikeudenmukaisuus toteudu, on syntynyt vallankumouksia, joista yksi merkittävimmistä oli Ranskan suuri vallankumous.
Eurooppalaisella kulttuurilla on noin 2 500 vuoden mittainen historia antiikin Kreikasta alkaen. Jokaisessa yhteiskunnassa on oma eliittinsä, mutta todellisuudessa uutta luova voima on kansalaisissa. Luovuus ei sijaitse jäykässä hierarkkisessa organisaatiossa vaan ikään kuin järjestyksen ja kaaoksen reunalla.
Pitkäaikainen kehitys johti lopulta 300 vuotta sitten valistusaikaan, joka on meille yhä oleellinen ajatus sisältäen järjen, tieteen, humanismin ja edistyksen ideat. Liberaali demokratia ei toimi ilman valistunutta kansaa.
Valtion roolia yhteiskunnassa kuvaa hyvin Christopher Zeemanin vuonna 1979 laatima, mutta vähän tunnettu nelikenttä. Siinä on vaakasuunnassa tuntemamme vasemmisto-oikeistoakseli, joka kuvaa taloudellista konfliktia eli ristiriitaa tasa-arvoisuuden ja yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien välillä.
Pystyakselilla on poliittinen konflikti alhaalla olevan vapauden ja ylhäällä olevan vallan välillä. Kukin poliittinen ideologia voidaan sijoittaa nelikenttään.
Kansa on nelikentässä alhaalla ja eliitti ylhäällä. Jos valtio on liian heikko, syntyy liiallinen vapaus, jonka seuraus on anarkia eli sekasorto, jota voi kuvata myös kaaokseksi. Jos taas valtio on liian vahva, syntyy ilman kansalaisten vapauksia oleva diktatuuri.
Liberaali demokratia on kapea käytävä pystyakselilla kahden ääripään välillä. Täydellisen sananvapauden kannattajat eivät kunnioita muita ihmisiä ja työntävät yhteiskuntaa kohden anarkiaa.
Aarne Mämmelä
Oulu