Huilisti Marjaana Heikkisen, klarinetisti Anni Tolvasen ja trumpetisti Sari Pietikäisen ei tarvitse miettiä mitä päälleen panisivat, kun he valmistautuvat Puolustusvoimain lippujuhlan päivän esiintymisiin oululaisen Pohjan sotilassoittokunnan riveissä.
Armeijassa kaikki määrätään tarkasti, nimenomaan asusteet, kengistä päähineeseen asti.
Erilaisia esiintymisasuja Pohjan sotilassoittokunnalla on viisi. Jokaisen keikan vaatetus lukee seinällä viikko-ohjelmassa.
Tällä kertaa lippujuhlan päivän pukeutumiskoodi on palvelusasu "Malli 58" ja päähän tulee sininen baretti.
Linnan juhlien tv-selostajat varmaankin kommentoisivat, että baretti tuo kokonaisuuteen ranskalaishenkistä poikatyttömäisyyttä, kauluslaattojen sininen väri piristää perinteisen harmaan housupuvun värimaailmaa ja kullanväriset tupsukoristeet keventävät maskuliinisen voimakasta olkalinjaa.
Kaikkea ei saa suoraan varusvarastosta. Osa vaatteista on pakko tehdä mittojen mukaan. Takeista toki löytyy naisten koot.
Armeijassa takin napituksen puolisuus on naisilla ja miehillä sama.
Perinteisestihän napit ovat sijainneet naisten vaatteissa vasemmalla puolella ja miesten vaatteissa oikealla.
Eroa on historiallisesti selitetty muun muassa sillä, että näin (soturi)miehen on ollut helpompi tarttua oikealla kädellään vasemmalla kyljellä riippuvaan miekkaan ja avata samalla vasemmalla kädellä takkinsa lievettä pois aseen tieltä.
"Ja vetivätkö naiset miekkansa toiselta puolelta?" Marjaana Heikkinen nauraa.
Rynnäkkökiväärin kanssa toimittaessa ero ei ole enää merkittävä.
Suomalainen sotilas ei meikkaa huomiota herättävästi ja näkyvästi.
Rankemmat meikit täytyy jättää siviilitilanteisiin, eivätkä puhaltajat edes pysty käyttämään huulipunaa soittokeikoilla.
Tukka pitää sitoa kiinni, jos hiukset ovat pitkät. Juhlapuvun kanssa voi nykyään käyttää pieniä huomaamattomia korvakoruja.
"Poskipunaa ei kannata levittää. Soittokeikoilla tulee aina niin kuuma, että posket punoittavat muutenkin", sanoo Anni Tolvanen.
Soittokunnan naiset ovat sopeutuneet armeijan miehiseen maailmaan omasta mielestään hyvin.
"Eivät ne pärjäisi enää ilman meitä", kuuluu napakka arvio yhdestä suusta.
Kaikki kolme ovatkin omissa soittimissaan pitkälle koulutettuja ja valmistuneet ammattikorkeakoulusta musiikkipedagogeiksi.
Soittokunnassa naiset työskentelevät aliupseerin viroissa. Anni Tolvasen ja Marjaana Heikkisen kauluslaatoissa on sotilasammattihenkilön tunnukset, ja talon sotatavoille heidät perehdytetään työn ohessa pikkuhiljaa.
Varusmiespalveluksen ja aliupseerikoulun on kolmikosta käynyt vain Sari Pietikäinen, jonka palvelusarvo on kersantti.
"Kyllä me kaikki joudumme joka vuosi myös ampumaan riippumatta siitä, onko varusmiespalvelus käyty vai ei. Teemme myös kantahenkilökunnan lihaskuntotestit, suunnistukset, Cooperin testit ja muut", selvittää Sari Pietikäinen.
Ampuminen varsinkaan ei ole sukupuolesta kiinni. Marjaana Heikkinen peittosi viime vuoden rynnäkkökivääriammunnoissa kaikki miespuoliset kollegansa erinomaisella tuloksella 99/100.
Anni Tolvanen jatkaa kolmen vuoden kokemuksella, että marssimista ja kuviomarssimista yllätyksellisimpiä ovat hänelle olleet erilaiset seremoniat.
"Mikäli olisin käynyt intin, olisin varmaan tiennyt entuudestaan, miten esimerkiksi seppeleenlasku tapahtuu silloin, kun emme satu olemaan soittamassa", hän tunnustaa.
"Mutta niitä juttuja eivät osaa kaikki esikunnan majuritkaan", lohduttaa Sari Pietikäinen, jolla on takanaan vuosikymmenen verran sotilasuraa.
Puolustusvoimien normitetut kuntotestit ovat kaikista tuntuneet hiukan raskailta.
"Koska olemme sotilasviroissa, meitä arvioidaan samojen taulukkojen mukaan kuin miehiä. Jos olisimme urheilijoita, voisimme helpommin pistää heille kampoihin juoksussa, vatsalihasliikkeissä ja punnerruksissa. Mutta emme me ole vielä jalkoihin jääneet."
Tänään torstaina, Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä, Pohjan sotilassoittokunta esiintyy muun muassa Oulun Rotuaarilla kello 12.