Minulla on kokemusta ammattiyhdistystoiminnasta työpaikkatasolla, ja parhaillaan on menossa jo toinen kierros luottamusmiehenä. Toiminnassa näen aitiopaikalta millaista työpaikan kehittäminen on yhdessä työnantajien kanssa.
Se toiminta ei näy riitelynä vaan asioita edistetään sovussa kaikkien parasta ajatellen. Päättäjien keskustelua seuratessa ammattiyhdistystoiminnan leimaaminen kuulostaa juuri kolkytlukulaiselta ajattelulta ajatuksella, että "pistetään työväki nyt kerralla ruotuun".
Työpaikkatasolla ammattiyhdistystoiminta on työpaikkatason arjen ongelmien ratkaisukykyä yhteistyössä työnantajien kanssa. Toimiiko arjen perehdytys? Ovatko työohjeet kunnossa? Saako joku tasapuolisesti perhevapaita? Nämä kaikki asiat ovat kaukana "ay-mafiatoiminnasta", joista julkisuudessa puhutaan.
Sen sijaan keskustelun on vallannut talouden zombipuhe, jolloin työntekijä nähdään välttämättömänä pahana, joka voidaan rationalisoida pois yt-toiminnassa sekä heikentää työoloja puhumalla ensimmäisen sairauspäivän palkattomuudesta. Tämä on ylätason puhetta, joka on kaukana työpaikan arjesta ja sen kasvavista ongelmista.
Kasvattamalla eriarvoisuutta ei luoda yhtään työpaikkaa tähän maahan lisää. Palatkaa neuvottelupöytään ja keskustelkaa miten työelämää voidaan rakentaa paremmaksi.
Sami Korkiakoski
JHL os. 216:n alakohtainen luottamusmies, Rovaniemi