Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Avun­pyyn­tö on merkki toi­vos­ta

Päihderiippuvuus ja mielenterveyshäiriöt kulkevat usein käsi kädessä, eivätkä ne ole luonteen heikkoutta tai ihmisen oma vika, saatikka ihmisen oma valinta. Kyse on sairaudesta – ja sairastua voi meistä jokainen.

Tällä viikolla vietetään Ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Viikon teemana on ”Käsi kädessä: Päihde- ja mielenterveystyö”. Teeman avulla halutaan muistuttaa, että päihde- ja mielenterveysongelmat kietoutuvat monesti yhteen, mutta silti asiakas tai potilas usein saa apua ja hoitoa vain toiseen – jos ja kun viimein hoitoon pääsee.

On tärkeää, että päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivä ihminen saa apua silloin, kun hän on valmis sitä vastaanottamaan ja kun hän sitä hakee. Avun tulee olla kokonaisvaltaista, jokaisen yksilöllisen tarpeen mukaista ja sisältää niitä asioita, jotka häntä hyödyttävät. Usein tarvitaan lääkehoitoa, mutta tarvitaan myös ammattilaisia, joilla on oikea asenne työhönsä ja ehdottomasti myös todelliset mahdollisuudet – aikaa sekä riittävät resurssit ja puitteet kaikkinensa – tehdä työnsä hyvin.

Palvelujärjestelmä ammattilaisineen, edes hyvin toimiessaan, ei kuitenkaan yksin riitä. Usein tarvitaan myös vertaisia, joilla on samantapaisia kokemuksia jaettavanaan ja joiden tarinat ylläpitävät toivoa paremmasta.

"On tärkeää, että päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivä ihminen saa apua silloin, kun hän on valmis sitä vastaanottamaan ja kun hän sitä hakee."

Lisäksi tarvitaan meitä jokaista! Tarvitaan tietoa kyseisistä sairauksista sekä ymmärrystä ja empatiaa sairastuneita kohtaan. Tietoa on saatavilla. Omaan asenteeseen voi vaikuttaa. Ja muistaa kannattaa todellakin se, että sairaus voi osua myös omalle kohdalle.

Päihde- ja mielenterveysasiat ovat meidän kaikkien asia. Aina, kun ihminen hakee ja pyytää apua, se on merkki toivosta parempaan. Ja toivo on elämää ylläpitävä voima.

Kirsi Mäkiviestinnän asiantuntija A-Kiltojen Liitto ry