Olen jo pitkään saarnannut kaikille jotka jaksavat kuunnella – ja vaikka eivät jaksaisikaan – miksi Oulussa ei ole maauimalaa. Maauimala ja monitasosukelluslavat olivat aikoinaan Linnansaaressa.
Kaikissa Suomen suurkaupungeissa ja pienemmissäkin on maauimala. Kalevan juttu 19.7. kertoo kuvineen, kuinka Iissä kerrytetään uimametrejä jokivedessä. Se on hieno kirjoitus yksilöurheilun ja kuntoilun puolesta. ”Aivan mahtava asia, veroerot hyvässä käytössä”, kehuvat iiläiset kunnan investointia. Vilskettä on riittänyt myös Limingan avovesiuimaradalla.
Maauimalaa odotellessa kunto- ja kilpauimareita varten Oulussa saa 25 metrin radat pienellä investoinnilla niin, että siirretään Koskenniskanrannasta käyttämättömät veneponttoonit joen toiselle puolelle. Laiturikin on valmiina. Tai Rautasillan alapuolelle joka on hyvin suosittu ja turvallinen uimapaikka. Joki- ja merenkaupungissa on kyllä mahdollisuuksia avovesiuimaradalle, köysiradat ja ponttoonit tuovat lisää turvallisuutta.
Olen miettinyt voiko kotikaupunkiinsa rakastua. Jokeen voi, voimakas virta antaa ulkoista ja sisäistä voimaa. Vedessä on hyvän energia, vesi on aina kuulunut kristilliseen perinteeseen. Vesi alla, taivas yllä lavastaa rukousta.
Lauantain 19.7. Kalevassa oli myös hieno uutinen avovesiuintitapahtumasta Oulankajoella otsikolla "Ainutlaatuiset maisemat kiehtovat". Se on Korkeaveisuu luonnolle ja avovesiuinnille.
Seppo Matela
Oulu