Olin Oulussa viikonloppuna OstariFestareilla. Se on mahtava tapahtuma, joka järjestettiin seitsemännen kerran Höyhtyän ostoskeskuksessa, viimeisessä vanhan muotoisessa sellaisessa. Siellä oli upeita artisteja kuten Modem, Risto, Maija Kauhanen, Absoluuttinen Nollapiste, Blaster Master ja Rebakka Holi. Eteenkin Kauhanen ja Absot jäivät allekirjoittaneen mieleen.
Kun festivaalin jälkimmäinen päivä, lauantai, oli kääntymässä iltaan, esiintyi ruotsalainen naislaulaja Kurt Fka Blenda, joka tarjoili autotunettamatonta EDM-jytkettä. Kurt tsemppasi yleisöä bailaamaan kanssaan. Vaikka musiikista en välittänytkään, oli mukava kuulla luonnollista laula. Taustalaulutkaan eivät tulleet taustanauhalta.
Illan viimeiseksi, tavallaan pääesiintyjän asemassa estradille astui Atomirotta eli Mikko Sarjanen, Rene Raitsikka (oikealta nimeltään Hannu Antero Jäntti) ja J. Pajulaakso. Jo alku oli hämmentävä, kun Raitsikka kokeili soittimiaan alkunauhan päälle eri sävellajista. Kuin he eivät olisi tehneet sound checkiä laisinkaan. Tämä loi kakofonisen vaikutelman.
Edellisen olisi voinut antaa anteeksi, mutta kauhukseni sain huomata Notkean Rotan eli Sarjasen laulun tulevan säkeistöissä suurimmaksi osin taustanauhalta. Niin tasaiselta hänen äänensä kuulosti. Eikö Sarjanen muistanut laulujensa sanoja? Hänen vokaalinsa – olivatpa ne hiphopia tai melodista – oli miksattu huomattavasti alemmas kuin taustanauhan.
Kertosäkeet sentään olivat suurimmaksi osaksi luomua, mutta niissäkin saattoi olla joitain tuplauksia nauhalta. Ainoa, mikä tuli täysin livenä, oli Raitsikan laulu ja soitto. Yhden biisin he vetivät Led Zeppelin -hengessä täysin livenä leirinuotiokitaran säestyksellä, mutta se ei kokonaisuutta pelastanut. Sama kuin olisi kuunnellut vain kotona streamilta. Paljon ei elävästä musiikista ollut jäljellä.
Monihan voisi sanoa, että sellainen on ihan normaalia nykypäivänä. Että onhan esimerkiksi David Guettakin elektroninen tanssimusiikki täysin ennalta nauhoitettua. Se on totta, mutta kuten sanottua erilaiseen musaan liittyy erilainen traditio, etiketti ja moraali. Meinisitkö sinä katsomaan jazz-konserttia tai sinfoniaa, joka tulisi nauhalta ja soittavat vain miimikoisivat soittavansa? Tuskinpa vain. Tai sitten se olisi huonoa parodiaa.
Onhan näitä ollut ennenkin. Esimerkiksi Santa Cruz -yhtyeen Archie Cruz on esiintynyt vuonna 2022 Whisky a Go Go -baarissa taustanauhan kanssa, niin että hänen sanojensa mukaan taustanauhan liidilaulut oli miksattu liian kovalle. Minusta Atomirotta toimi vastoin rapin, bluesin, funkin ja eteenkin jazzin etikettiä, noita tyylilajeja, joiden fuusioksi heidän musiikkinsa yleensä määritellään.
Tästä kaikesta herää kysymys, että tiesivätkö järjestäjät mitä he olivat tilanneet. En syytä OstariFestaria asiasta, mutta huono maku minulle jäi viimeisestä esiintyjästä muuten niin upean festarin päätteeksi. Jos tässä on elävän musiikin tulevaisuus, en halua olla katsomassa sitä.
Jussi Moilanen
Oulu