Asuntopuntari
Olen seurannut jokakesäisiä asuntomessuja vuosien ajan. Käytyäkin tapahtumissa on tullut ja kirjoitettua.
Yleinen huomioni on ollut, etteivät asiat messuilla kovin paljon tai nopeasti muutu. Antikin tuntuu välillä jäävän vähän heppoiseksi. Mutta kun asiaa on lähestynyt ilmiönä ja instituutiona, on siitä löytynyt kiinnostavuutta myös arkkitehtoniselta kannalta.
Tässä yhteydessä täytyy tunnustaa, etten ole osannut asuntomessuja vieroa. Sen sijaan olen ollut huomaavinani, että usea arkkitehtikollega aihealuetta välttelee.
Kun aikoinaan kysyin Suomen Arkkitehtiliiton julkaiseman Arkkitehti-lehden päätoimittajalta, julkaisisiko hän kirjoituksen asuntomessuista, oli vastaus kieltävä. Syyn päätoimittaja ilmoitti vertauskuvallisesti ja jotenkin siten, että tilanne olisi sama, jos jazz-musiikkiin erikoistunut radioasema soittaisi Suomi-iskelmää.
Asuntomessut nähdään populaarina ja siten ”oikean” arkkitehtuurin ulkopuolella olevana. Siksi on ainakin hiukan yllättävää, että SAFA-palkinto myönnettiin tänä vuonna Osuuskunta Suomen Asuntomessuille.
SAFA-palkinto, jonka myöntää Suomen Arkkitehtiliiton, Ympäristöministeriön ja Kuntaliiton nimeämistä edustajista koostuva palkintolautakunta, jaetaan kunnalle tai muulle julkiselle tai yksityiselle yhteisölle.
Palkinto annetaan toiminnasta, joka merkittävällä tavalla on edistänyt tarkoituksenmukaista ja hallittua yhdyskuntakehitystä ja hyvän elinympäristön syntymistä ja on esimerkillisellä tavalla toiminut hyvän suunnittelun edellytysten ja tulosten aikaan saamiseksi.
Kyse on pitkästä traditiosta. Ensimmäisen kerran palkinto myönnettiin jo vuonna 1974. Aiemmin palkinnon ovat saaneet mm. aluearkkitehtitoiminta, lukuisat kaupungit ja Oulun rakennusvalvontavirasto.
Palkinnon perustelujen mukaan asuntomessut on yhteisöllinen, taitavasti rakennettu ja ajassa uudistuva asumisen suomalainen kehittämiskonsepti. Asuntomessuja kiitettiin asumisen laadun pitkäjänteisestä ja kokeilevasta kehittämistyöstä.
Palkintolautakunnan puheenjohtaja Leena Rossi perustelee palkinnon myöntämistä muun muassa sillä, että messut kokoavat yhteen asuinrakentamisesta kiinnostuneen yleisön, toimijat ja tuotteet, median sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan.
Mielenkiintoisen messukonseptista tekee se, että asumisen arkkitehtuurin yleiset trendit ja teemat yhdistyvät kulloisenkin järjestävän paikkakunnan omiin erityispiirteisiin. Messutapahtumat ovat luoneet Suomeen pysyvän kokoelman kiinnostavia, ajan hengessä toteutuneita ja viimeisteltyjä asuntoalueita, Rossi toteaa lehdistötiedotteen mukaan.
Ensimmäiset asuntomessut järjestettiin Tuusulassa vuonna 1970. Aika moni suomalaisessa pientalorakentamisessa tuttu trendi tai asia on messuilla lanseerattu, esimerkiksi Vantaalla 1977 esitelty käkikellotalo.
Yhä edelleen asuntomessut on paljolti suurten omakotitalojen esittelytilaisuus.
Nähtyä enemmän messuilta odottaisi uusia avauksia asumismuotojen kokeiluissa. Kuten kaikki tiedämme, asumistarpeemme ovat monestakin syystä (asuntokunnan pieneneminen, ikääntyminen jne.) muutoksessa. Siihen olisi toivonut kokeilevia vastauksia.
Onko asuntomessut uuden etsijä, kuten perusteluissa todetaan, vai enemmän trendien seuraaja. Ehkä kuitenkin enemmän jälkimmäistä. Siitä huolimatta instituutiolla on arvonsa ja palkinnon myöntämiselle perusteet. Onnittelut!