Asunnottomuus on eriarvoisuuden räikeä muoto, ja sen juurisyyt liittyvät syrjäyttävään politiikkaan ja rakenteisiin. Ihminen ei joudu kadulle tyhjiössä – taustalla on usein mielenterveysongelmia, päihderiippuvuutta, taloudellisia vaikeuksia ja tukiverkoston puute. Ratkaisuja on etsittävä näistä lähtökohdista.
Olen tehnyt työtä asunnottomien parissa ja nähnyt, kuinka moniammatillinen yhteistyö auttaa vaikeissakin tilanteissa. Painopisteen on oltava ehkäisyssä – ilman sitä joudumme paikkaamaan tilannetta kalliilla korjaavilla toimilla. Tiesitkö, että vankilasta vapautuu vuosittain noin 1 400 ihmistä asunnottomiksi? Ilman asuntoa ihminen ajautuu helposti takaisin päihdekierteeseen ja rikosten polulle.
Lähtökohtana on, että jokaiselle kuuluu koti ilman ehtoja. Ilman kotia elämänhallinta on vaikeaa. Asunto ei kuitenkaan riitä pitkäaikaisasunnottomuuden ratkaisemiseen – tarvitaan myös arjen taitojen ja asumisen tuen palveluita tekemään siitä kodin. Kenttätien hätämajoituksessa yöpyi 2023 177 eri ihmistä, ja lisäksi meillä on piiloasunnottomuutta, jossa asuminen on vastikkeellista esimerkiksi hyväksikäytön muodossa.
Syrjäytyminen maksaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Yksi syrjäytynyt nuori voi maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Pitkäaikaisasunnottomuus maksaa Oulussa 3,4 miljoonaa euroa vuodessa ja koko maassa 92 miljoonaa euroa. Oikein kohdennetuilla toimilla Oulu voisi säästää 1,9 miljoonaa euroa.
Mitä pitää tehdä? Rakennetaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, tarjotaan matalan kynnyksen tukea asumiseen, ennaltaehkäistään syrjäytymistä sosiaalipalveluiden, koulutuksen ja työllistymisen avulla ja varmistetaan, että järjestöillä on rahoitusta jatkaa tärkeää työtään.
Asunnottomuuden poistaminen ei ole utopiaa – se on mahdollista määrätietoisella politiikalla ja yhteistyöllä.
Kati Paasovaara
alue- ja kuntavaaliehdokas (vihr.), Oulu