Pihakilpailuja on järjestetty jo vuodesta 1948 lähtien Oulussa. Tarkoituksena on kannustaa pihanomistajia hoitamaan pihojaan sekä asuinympäristöään.
Erityisesti toimikunta on kiinnittänyt huomiota pihan yleisvaikutelmaan ja että se on asukkaan näköinen. Lisäksi pihan pitää olla hyvin järjestetty ja jäsennelty. puolella olevaan ympäristöön. Kasvit, istutukset ja rakenteet ovat saaneet osansa.
”On selvästi havaittavissa, että kiinnostus kehittää pihaansa kasvaa. Mukavaa kierroksella oli se, kun ihmiset näkivät meidän tulevan, he tulivat jututtamaan. Veisinkin mielelläni toimikunnan työskentelyä enemmän ohjaavaan suuntaan, mutta se on resurssikysymys. Se pitää muistaa, että emme ole tuomitsemassa pihoja, vaan kannustamassa pihanhoidossa”, kertoo pihatoimikunnan puheenjohtaja Pentti Vinnurva kesän urakastaan.
Pihatoimikunta arvioi Oulun kauneimmaksi pihaksi tänä vuonna Terttu ja Risto Haapakarin pihan Kaakkurissa ja palkitsi sen pihamestarilaatalla. Pienten pihojen kauneimmaksi valittiin Paula ja Hannele Hautamäen piha Iinatissa.
Laattapihojen lisäksi palkittiin ensimmäisellä palkinnolla kolme omakotipihaa, toisella palkinnolla 29 omakotipihaa sekä kaksi rivitalopihaa. Kolmansia palkintoja sai toistasataa pihaa, joista kerrostalopihoja oli vain kolme.
Terttu ja Risto Haapakarin Oulun kauneimman pihan suunnitelma on kaupungin puutarhaneuvojan Erkki Lyijysen käsialaa vuodelta 1994. Hän on ollut mukana myös pihan kahdeksan vuotta kestäneen rakentamisen ajan. Pariskunta kiittelee Erkki Lyijystä onnistuneesta suunnitelmasta. ”Suunnitelmasta olemme pitäneet myös kiinni. Tontti oli täynnä kiveä kiven päällä. Käytimme hyväksi täytemaata ja tontin korkeuseroja. Pihalle tuotiin lisäksi multaa 20 sentin kerros”, Haapakarit kertovat.
Etupihan puolella olevasta valtavasta kivestä he muistavat, että se jäi pihalle, koska ei mahtunut kyytiin. Kun Erkki Lyijynen näki sitten sen, hän ilmoitti, ettei kiveä saa viedä pois. Sen eteen on syntynyt luonnostaan suihkulähteen paikka. Risto Haapakarin uusi projekti on tehdä kiveen ura puroa ja putousta varten.
Ruusut riittävän haasteellisia
”Syksy tekee jo tuloaan. Ei voi mitään. Hellekesän kuivuus on vaivannut”, valittelee Risto Haapakari, vaikka nurmikko näyttää edelleen yhtä hyvältä kuin hyvin hoidetulla golfkentällä. Hän on leikannut kesän ajan nurmikkoa kaksi kertaa viikossa, eikä ole kastellut kertaakaan. Viime syksynä istutettu omenapuukin tuottaa jo satoa kuten aiemmin istutetut. Kertaalleen omenapuita on jouduttu uusimaan myyrien ja jänisten takia.
Nykyisiä puita suojataan myyräsuojuksilla sekä spiraaleilla. Pienet puut kiedotaan talveksi kankaaseen. Terttu Haapakarin mukaan marja-aroniat ovat koristeena ja hilloksi sopiva marjasato jätetään linnuille syötäviksi.
Piha on suunniteltu siten, että koko kesän ajan kukkijoita riittää. Keväällä narsissit, tulppaanit ja krookukset aloittavat ja syksyn viimeiset kukkijat ovat ruusuja.
Kesäkukkia penkeissä ei juuri ole. Ruusupenkkejä sen sijaan on useita, joihin kuhunkin on istutettu vain samanvärisiä ruusuja. ”Ruusut ovat haasteellisia. Talveksi haravoimme kuivia lehtiä suojaamaan ruusuja. Vain runkoruusut siirretään talveksi kellariin”, selittää pihamestari Risto Haapakari.
Kaikki pihan hankinnat on tehty paikallisilta puutarhoilta onnistumisen varmistamiseksi. Pariskunta valittelee kuitenkin pohjoisen kovia luonnonolosuhteita. Kun talvella sataa vielä vettä, joka jäätyy, se tukahduttaa kasvit.
Pihanhoito on pariskunnan yhteinen harrastus, jossa tekemisen päävastuun kantaa kuitenkin Risto Haapakari, kun Terttu Haapakari vastaa suunnitelmista.
”Tarjolla on monenlaista, mutta jossakin täytyy pysyttäytyä. Kaiken pitää olla tasapainossa ja silmälle mukavaa. Vaatimatonkin voi olla kaunista. Tavallinen varma pensaskin on nätti”, kuvaavat Haapakarit puutarhafilosofiaansa.
Taimia Ruotsista ja Etelä-Suomesta
Anne Sjöbergin paritalon piha Saarelassa sai ensimmäisen palkinnon. Hänen kuusivuotias tyttärensä Miina piirsi kymmenen vuotta sitten pihasuunnitelman lähtökohdaksi yhteisen toivomuksen mukaan suihkulähteen. Aluksi Anne Sjöberg kyseli Erkki Lyijyseltä myös käytännön neuvoja terassin rakentamisesta sekä kasvivinkkejä pihaan.
”Pihaamme ei ole tehty näyttelymielessä eikä koiramme Ninni ole näyttelykoira. Se käy välillä kaivamassa jälkensä nurmikkoon”, aloittaa Anne Sjöberg.
”Se mistä tykkään, on rehevyys ja kivet. Minulla on kiviprojekteja. Kun haen kiviä, mietin, jaksanko nostaa niitä kottikärryihin. Nyt olen innostunut maanpeiteruusuista. Ne ovat helppo peittää talveksi. Tämä kesä on ollut hyvä pelakuuvuosi. Tuijan oksat saavat juuret, kun ne laittaa veteen.” Koska tie kulkee talon vierestä Anne Sjöberg on halunnut istuttaa oman rauhan takaamiseksi puita melu- ja näkösuojaksi. Pikkuhiljaa hän on lisännyt kasveja. Sisareltaan Etelä-Ruotsista saadut kasvitkin ovat menestyneet. Vantaalta tuodut sinivuokot ja valkovuokot Turusta leviävät myös pihalla.
”En koskaan laske puutarhan hoitoon kuluvia tunteja, vaan se on työlleni vastapainoa. Aina kun menen pihalle, tulee samalla puuhattua jotakin”, kuvailee väitöskirjaansa viimeistelevä Anne Sjöberg.