Kalevassa 12. helmikuuta ylistettiin yksityisiä lääkäriasemia monelta taholta. Lääkäriaseman johtaja, asiakas ja yliopistotutkija kehuivat kilpaa yksityiseltä sektorilta saatavia terveyspalveluja.
Siihen on helppo yhtyä, mutta olen vankasti eri mieltä siitä, että julkiset terveyspalvelut olisivat niin surkeita kun edellä mainitut väittivät.
Suomi ja koko maailma on täynnä erilaisia palveluja, periaatteessa kaikki toiminnot perustuvat siihen, että on palveluntuottaja ja sitten asiakas, joka tarvitsee erilaisia palveluja koko elämänsä ajan.
Työelämässä työntekijä palvelee työnantajaa ja myös toisinpäin. Vapaa-ajalla samoin ihminen tarvitsee monenlaisia palveluja, kysyntä ja tarjonta ratkaisevat, mitä on saatavilla.
Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, jolloin osa palveluista järjestetään julkisina palveluina, että ne olisivat kaikkien saatavilla. Yksityisen puolen palvelut toimivat siellä, missä maksavia asiakkaita riittää ylläpitämään yritystoimintaa. Näinhän sen pitää ollakin.
Pihvi onkin siinä, kuka on asiakas? Niin loukkaavaa kuin se onkin kirjoittaa, asiakkaissa on sekä hyvä- että huono-osaisia. Molemmat tietävät tämän tosiasian. Tämä näkyy erityisesti terveyspalveluissa, joista alussa mainitsemani henkilöt mielipiteensä julkaisevat.
Asiakasprofiileissa on huomattava ero yksityisen ja julkisen puolen tarpeissa, kumpikaan taho ei halua niitä julkaista, vaikka ovat hyvinkin tarkasti tiedossa.
Varsinkin työikäisten ihmisten keskuudessa yksityinen puoli hallitsee heitä työterveyshuollossa sekä vakuutettuina muita perheenjäseniä. Vanhusten keskuudessa työterveyshuollosta tippuneet käyttävät pääsääntöisesti julkisia palveluja tulojen romahdettua eläkkeelle siirtymisen vuoksi vuoksi
Puhumattakaan hätätapauksista, jotka rasittavat julkista terveyspalvelua yötä päivää pyhää arkea.
Näissä asiakkaissa riittää haastetta, mutta hyvinvointivaltio hoitaa kaikki resurssiensa saamissa rajoissa. Itsekin olen mennyt ketjun läpi; hätäkeskus (kaveri soitti), ambulanssi, paikkakunnan terveyskeskus, jatkotutkimuksiin keskussairaalaan, jossa erittäin kattava tutkiminen ja muutaman vuorokausi vielä seurannassa. Kiitos siitä!
En uskalla edes arvata, paljonko tämä maksoi, itselleni vain pienet omavastuut. Onhan totta, että aikataulu venyy julkisella puolella, mutta täytyyhän se ymmärtää ja hyväksyä asiakaskunnan monipuolisuus ja hätätapaukset.
Hyvinvointialueet ovat vasta aloittaneet, puutteita vielä on ja rajujakin toimenpiteitä on edessä. Tarvitaan muutama vuosi aikaa ja kärsivällisyyttä, niin julkinen puolikin kykenee tyydyttämään muuttuvan yhteiskunnan tarpeet.
Julkisen ja yksityisen terveyspalvelun vastakkainasettelu on syytä unohtaa, molempia tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Tämän myöntää myös yksityisen terveyspuolen johtaja, sanoisiko ilkeästi, että eihän se kermankuorinta muuten onnistuisikaan. Järkevä tasapaino näiden välillä ratkaisee millä tasolla Suomalaisten terveydenhuolto toimii.
Tapio Lievetmursu
Pudasjärvi