Kuka huolehtii maamme demokratian laadusta? Se on mielestäni maamme asujaimiston yhteinen tehtävä.
Olemmehan ylpeitä demokratiastamme. Yhteiskuntamme toimii, lahjonta ei kukoista ja meidät on monella mittarilla mitattu menestyneeksi kansakunnaksi. Kaikki asiat eivät Suomessa ole silti kunnossa. Siitä olemme jokainen osaltamme vastuussa tekoinemme ja laiminlyönteinemme.
Hoituuko osuutemme yhteisistä asioista, kun äänestämme vaaleissa? Nykyinen hallintomme on ottanut kovan otteen vallasta. Se ei ole kiinnostunut keskeisissäkään asioissa aidosta vuorovaikutuksesta niiden kanssa, joiden perinteisiä oikeuksia se on muuttamassa. Päätökset tehdään etukäteen, kylmästi, vallan etuoikeudella. Se ei ole hyvää demokratiaa.
Demokratiaan kuuluu myös ihmisyyden arvon ymmärtäminen ja kunnioittaminen. Ihmisyys on maapallon asujaimiston syvintä, keskinäistä yhteisöllisyyttä. Siihen ei kuulu toisten väheksyminen eikä pöyhkeä ylimielisyys. Kaksi edellä mainittua ovat samoja, tuhoavia ylivaltailmiöitä, joista kärsimme menneen vuosisadan maailmansotien yhteydessä niin oikealta kuin vasemmaltakin.
Nyt näyttää olevan oikeistopopulismin pullistelun hetki. Maassamme demokratia on edelleen toimiva, mutta arvomaailmamme on säästöliekillä, ja tarmokkuutemme siksi laimeaa. Olemme luopumassa pohtimasta, arvostamasta ja tavoittelemasta yhteistä hyvää.
Innostumme helpoista lupauksista, jotka maalaavat menestystä niille, jotka onnistuvat jotenkin brändäämään itsensä edes omissa silmissään jonkinlaisiksi menestyjiksi.
Tavoitteena on nyt pinnallinen jako ”menestyjiin” ja tavallisiin. Onko se ongelma? Ei ehkä heti, mutta pinnallisessa touhuilussa unohtuvat demokratian keskeiset arvot, yhteisöllisyys, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, eettisyys ja yhteisvastuu. Kun ne unohtuvat, unohtuvat myös demokratiamme laatu, sen suojeleminen ja kehittäminen. Koituneeko tämä yhteiseksi hyväksemme?
Demokratia ja vapaus kuuluvat yhteen. Paraneeko demokratia, jos yksilö saa loputtomiin lisää vapauksia? Tuskinpa.
Demokratia on pitkään kehittynyt ja jalostunut yhteiskuntajärjestelmä. Se perustuu yhteisiin, kestäviin ajatuksiin, arvoihin ja aatteisiin. Se ei ole kaikkien villien ja vapaiden ajatusten yhteinen temmellyskenttä. Sitä se ei voikaan olla, koska kestääkseen ja säilyäkseen jokainen rakentava toimintamalli tarvitsee yhdessä hyväksytyt, eettisiin arvoihin nojautuvat säännöt. Ne kehittyvät edelleen ihmisen kehityksen mukana.
Myös demokratioille ominaisen markkinatalouden arvot ja toimet tarvitsevat nyt uudelleen pohdintaa, jotta voidaan pysäyttää ja korvata luonnon osittaisen riistämisen aiheuttamat luontokatastrofit. Häikäilemätön rahastus ei ole demokratiaan kuuluva ilmiö.
Meidän tavallisten kansalaisten tulee olla osaltamme aktiivisia niin ajatuksissamme, sanoissamme kuin teoissammekin. Meillä jokaisella on oma yhteiskuntavastuumme!
Älkäämme olko pelkkiä äänestäjiä, vaan myös kantojamme hyvin perustelevia, rohkeita vaikuttajia. Siihen meillä on oikeus. Ei ole demokratian kannalta yhdentekevää kenelle äänemme annamme. Kannattaisiko pintapuheet sivuttaa, ja pohtia huolella äänemme saajaksi valitsemamme ihmisen arvoja ja tekoja.
Veikko Hulkko
Oulu