Tilaajille

Arvio: Voi hit­si­pil­li, mikä kieh­to­va ja kuuma kuppaus – po­lii­sin poika Mikael Niemi pal­jas­taa näy­tel­mäs­sä, kuka on tässä ta­pauk­ses­sa oikea ryöväri

Tapaus Vietas 1971 ei kuivahda vanhan rikostrillerin jälkipyykiksi. Vauhtia masiinaan potkivat Hocus Pocus, Easy Livin’ ja Euphoria.

Poika Börje (Timo Pesonen, edessä) ja isä Petrus (Timo Reinikka) pääsevät Vattenfallin vesivoimalatyömaalle töihin. Mikä saakaan miehet myöhemmin vaitonaisiksi?
Poika Börje (Timo Pesonen, edessä) ja isä Petrus (Timo Reinikka) pääsevät Vattenfallin vesivoimalatyömaalle töihin. Mikä saakaan miehet myöhemmin vaitonaisiksi?
Kuva: Kati Leinonen

Mistä ei voi vaieta, siitä on puhuttava. Mikael Niemen näytelmäksi kirjoittamaan veijaritarinaan pätee tämä käänteinen filosofi Ludwig Wittgensteinin sitaatti. Hyvä tarina kannattaa kertoa uudelleen ja uudelleen. Olipa kerran, ja on vieläkin.

Vietaksen kassakaappimurto vuodelta 1971 on kasvanut ylisukupolviseksi legendaksi, joka ei jätä rauhaan. Tapaus on suljettu ja rikos rankaisematta. Se syyhyttää kansalaisten uteliaisuutta, kenen onnistui niin ovelasti huijata tunturiin tunkeutunutta suuryritystä ja poliisivoimia.