Rosa Liksom kirjoittaa niin hersyvästi, että 13-vuotiaan Lapin sodan aikainen evakkoreissu Väylän yli Ruotsiin kuulostaa Bilbo Reppulin seikkailulta sinne ja takaisin. Komediallisen kerronnan kääntöpuolella kuitenkin tragedia seuraa toistaan, ja tomeran tyttösen sitkeys ja elämänvoima herättävät lukijassa ihailua ja kunnioitusta.

Tommi Kinnunen kuvaa hieman samanlaista exodusta romaanissaan Ei kertonut katuvansa (2020), jossa viisi naista palaa norjalaiselta vankileiriltä halki hävitetyn Lapin kesällä 1945. Päähenkilöistä katumaton Irene muistuttaa sitkeydessään Liksomin nimettömäksi jäävää miekertojaa, mutta ilman hänen nuoruutensa raikkautta ja suorapuheisuutta.