Arvio: Tu­ho­ko­neis­ton ko­ko­nais­ku­va täy­den­tyy mer­kit­tä­väs­ti

Aikaisemmat Auschwitzia käsittelevät teokset ovat keskittyneet pääsääntöisesti yhden ihmisen näkökulmaan, vaikka poikkeuksiakin toki on. Minulle Jack Fairweatherin teos toi merkittävän uuden näkökulman.

Missään aiemmassa teoksessa en muista vastarintaliikettä käsitellyn kuin enintään ohimennen. Joka tapauksessa Mies joka murtautui Auschwitziin paikkaa tätä puutetta merkittävästi.

Kirjan päähenkilö Witold Pilecki suostuu soluttautumaan vapaaehtoisesti leirille, joka nykyään tunnetaan nimellä Auschwitz. Witoldin, jota kutsumanimeä kirjassa säännöllisesti käytetään, tiedossa ei tässä vaiheessa ollut leirin muuntuminen valtaisaksi tuhoamiskeskukseksi. Hän onnistuu leirillä ollessaan monista hengenvaarallisista vaikeuksista huolimatta lähettämään salaisen radion kautta tietoa leirin tapahtumista. Esimerkiksi punavankien ottaminen kaasutuslaitoksen pioneeriuhreiksi oli minulle uusi tieto. Ennen juutalaisten joukkotuhoa näin kuitenkin tehtiin.

Fairweather-kansi
Fairweather-kansi

Mikä ihmeellisintä, pitkän rupeamansa jälkeen Witold onnistui pakenemaan leiriltä ja osallistui sen jälkeen vielä Varsovan kansannousuunkin. Valitettavasti perhe jäi melkeinpä unholaan.

Witold jatkoi vaarallista vastarintaelämää ja joutui lopulta Puolan uusien isäntien, kommunistien vangiksi.

Witoldin ainutlaatuinen tarina ansaitsi tulla kerrotuksi myös suomeksi. Auschwitzin olosuhteiden kuvaus sai teoksessa aivan uusia sävyjä.

Tämä teos on ehkä karuudessaan ja kattavuudessaan yksi järkyttävimmistä Auschwitz-kuvauksista.

Kirjaa ei voi suositella herkille ihmisille. Se sisältää paljon kuoleman ja joukkotuhon kuvauksia.

Teos antaa kuitenkin tarkan historiallisen kuvan siitä, kuinka edes leiriltä lähetetyt raportit eivät saaneet liittoutuneita tuhoamaan leiriä.

Witold odotti pitkään raporttiensa jälkeen apuvoimien saapumista. Kun hän vapautui leiriltä, hän yritti vielä vakuuttaa vastarintataistelijat siitä, että leiri tulisi tuhota ja siellä olevia soluja avustaa kapinassa. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Idea ei toteutunut.

Teoksen kovaa ydintä on, että Auschwitzissa todella toimi pienissä marginaaleissa ryhmittymiä, jotka yrittivät organisoida vastarintaa. Ryhmät toimivat leirillä vuosia ja lähettivät tietoa ulkomaailmaan eri reittejä pitkin. Surullisinta on, että aktivointiyritykset jäivät laihoiksi. Pienenä lohtuna tieto leirin kauhuista levisi länsimaisille uutiskanaville Witoldin työn tuloksena. Sodan aikana kuitenkin monissa eri maissa kärsittiin. Juutalaisten joukkotuho hautautui muuhun suruun.

Kokonaisuudessaan on muistettava, että Auschwitzin leirialueeseen kuului kolme eri keskitysleiriä.

Leireillä kuoli toista miljoonaa ihmistä järkyttävän ihmisteurastuksen uhreina.

Jack Fairweather ei turhaan voittanut tästä teoksesta parhaan elämäkerran Costa Book Award -kirjapalkintoa. Puolalaissankari Witoldin elämäkerrasta onkin tekeillä elokuva. Tämä kirja jättää mielestäni pysyvän jäljen lukijaansa.

-

Elämäkerta

Jack Fairweather: Mies joka murtautui Auschwitziin. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. WSOY 2021.