Ari Matikaisen dokumenttielokuva Karpo piirtää kuvaa tv-toimittajasta, jonka kaikki televisiota ennen 2010-lukua katsoneet suomalaiset varmasti muistavat.
Karvalakkiin sonnustautuneen Hannu Karpon tavaramerkkinä oli viedä kaltoin kohdeltujen kansalaisten terveiset herroille. Vaikka Karpon ohjelmissaan esiin tuomat asiat olivat maalaisjärjellä arvioituina aivan päivänselviä, kukaan virkamies ei ollut ottanut niitä hoitaakseen ja oikaistakseen.
Ihmiset rupesivat itse tarjoamaan kohtaloitaan julkisesti käsiteltäviksi. He pitivät tv-kasvoa tärkeämpänä kuin eduskunnan oikeusasiamiestä tai oikeuskansleria ja kokivat asiansa edistyvän paremmin hänen kauttaan.