Kriitikko Pekka Eronen perustelee, miksi Cornelius, ulvova mylläri kannattaa katsoa.
Cornelius, ulvova mylläri
Vuosikymmen myöhemmin Ulvovaan mylläriin tarttui elokuvan- ja sarjakuvantekijä Yann Le Quellec. Iggy Pop toimii sen kertojana ja mörisee länkkärimäisen tunnuslaulun vahvalla amerikkalaisella aksentilla, mutta ranskaksi kumminkin.
Päivänpaistetta ja tanssahtelua
Hyvin paikalliseksi muuttui myös Paasilinnan rukiintuoksuinen tarina. Suomalaiset salomaat vaihtuivat Pyreneiden vuoriseudun maisemiin. Jäyhästä erilaisuuden ja ennakkoluulojen kuvauksesta tuli leikittelevä kyläkomedia, jonka synkätkään hetket eivät tunnu ihan vakavilta.
Elokuvan päivänpaiste, hassuttelevat porukat ja tanssahtelut tuovatkin enemmän mieleen Asterixin touhut kuin Jaakko Pakkasvirran ohjaaman Ulvovan myllärin vuodelta 1982.
Kaukana on myös Vesa-Matti Loirin jurous tämän elokuvan Bonaventure Gaconista. Muhkeapartainen konkarinäyttelijä esittää mylläri Corneliusta, joka putkahtaa ilmoille jostakin rantahiekasta. Kukkaseppele päässään hän ottaa vastaan kylänväen hurraukset, kun ensimmäinen säkki jauhoja on valmistunut upouudessa myllyssä.
Tämäkin mylläri tosin tykkää käytellä äänijänteitään öiseen aikaan. Siitä eivät sentään kaikki pidä. Karjahtelijan ainoa ymmärtäjä on pormestarin tytär Carmen (Anais Demoustier).
Nyrjähtänyt sadun henki jää usein suomalaisilta hahmottamatta
Tietenkin Suomessa on mahdollista pahastua, kun Paasilinnan tekstiä käytin näin surutta muuttamaan. Niin kuin siitäkin, ettei kirjailijan nimeä mainita alkuteksteissä. Kirjoittajaksi kuitataan vain ohjaaja Le Quellec.
Kieltämättä se on vääryys, mutta nyrjähtänyttä sadun henkeä elokuvaan kuitenkin saatiin. Se taitaa olla yksi puoli Paasilinnaa, jota suomalaisten on ollut aina vaikeata hahmottaa. Ensiesitys. (Ranska 2017)
Yle Teema & Fem keskiviikko 3.4. klo 22.00.